A.D. Mathilda VH06-057-9508

Ch, KRJ-IV, YLA3, ERL III, VPA-1

Haflingertamma, vrt 143.5cm, 01.11.2009 - 26.12.2014 (30v).
ko va A, re 130cm, vs. 8480v€
Matilda on kiltti ja pirteä poni joka saattaa hoitaessa tepastella ja pyöriä ellet sido sitä kiinni. Kavioita se ei oikein antaisi puhdistaa vaan yrittää nykiä jalkaansa pois. Uskoo kuitenkin kun komennetaan ja antaa myös kengittäjän tehdä työnsä rauhassa. Taluttaessa saattaa joskus innoissaan tepastella ja saada muutkin talutettavat mukaan ilonpitoon, tosin melko laihoin tuloksin yleensä. Tarhasta ja laitumelta Matilda antaa hyvin kiinni, eikä vaadi mitään erityisherkkuja mukaan, vaan tulee jopa kutsuessa luoksesi. Liinatyöskentelyssä Matilda on pirteä ja tottelee apuja helposti. Se tykkää myös irtojuoksutuksesta ja -hyppäämisestä eikä vaadi kujia esteille vaan hyppää ne innoissaan muutenkin. Eläinlääkärin toimenpiteissä Matildaa hieman jännittää, mutta rauhallisesti toimimalla ja tammalle jutustelemalla saadaan työt tehdyksi. Matilda on myös erittäin kiltti lastata ja tulee toimeen aina kaikenlaisten heppojen kanssa niin matkalla kuin kotonakin.

Matilda rakastaa liikkumista ja sen vuoksi onkin poikkeuksetta reipas ratsastettava aina. Sen selkään voi laittaa niin pienet kuin suuretkin, jota korostaa vielä pehmeät helpot askellajit. Kokenut saa sen askelista myös ilmavat ja liidokkaat, kun vähän paneutuu kouluratsastuksen saloihin tamman kanssa. Matilda on herkkä avulle, erityisesti ohjasotteille. Se tottelee pienimmätkin puolipidätteet ja on etenkin esteillä tarkka siitä ettei sitä nyitä suusta, muuten hyppääminen saattaa loppua lyhyeen. Matilda taipuu hyvin ja siitä saa hyvän suorittajan vaativimpiinkin liikkeisiin. Esteilläkin Matilda on ihanneratsu, hyppää mielellään ja tyylikin on mitä parhain. Se ei kyttää erikoisesteitä tai kiellä oma-aloitteisesti, toki liian kovalla ohjasotteella Matilda saattaa yrittää paeta kuolaimelta tai kieltää esteet, jonka vuoksi nuortenkin ratsastajien on syytä olla varovainen ohjien kanssa, eikä Matildaa ihan aloittelijoille esteille annetakaan herkkyytensä vuoksi. Kentällä Matilda siis toimii hyvin ja viihtyy myös maastossa, kukapa ei? Se rakastaa hurjaa viiletystä pellolla ja saattaa joskus esittää ratsastajan riemuksi parit ilopukitkin. Kesällä Matilda pitää myös paljon uimisesta ja käy uimassa hyvällä halulla sekä porukassa että yksinään.


Varsat
01.03.10 o. A.D. Castle Calamity KTK-II, Vir MVA Ch, MSY-B, MSY-P (i. Grazy Caramel)
28.04.10 t. A.D. Mathrafall Empress (i. Corona's French Flame)
01.11.10 o. Texas Ranger AD (i. Corona's French Flame)
05.07.11 t. Stand By Me AD (i. Corona's French Flame)
14.09.11 r. A.D. Hayseed Trixie (i. Ponytime Nico)
05.11.11 t. A.D. Mandy II (i. Corona's French Flame)
21.04.12 o. A.D. Con Affetto (i. Corona's French Flame)

Sukutaulu ja -selvitys

EG's General Power
vrt 148cm
Wildfire Sensation
145cm
Fireline
rt 146cm
Sandrine
144cm
Sleep Like a Log
rt 145cm
Big Flack
rt 151cm
Sleep Like a Top
rt
Mighty Congeniality
VPA-3
prt 139cm
Mighty Mistral
rt
Ardon
rt
Lady Coaltown
rt
Carioca II
vrt
Galant Dry Gay
vrt 143cm
Lisa Mavil
vrt 143cm


Isä EG's General Power on omapäinen ja energinen. Hoitaessa on vähän villi, hermotuu helposti jos hoitotoimenpide kestää kauemmin kun tarvitsisi. Ratsastaessa on oikein tottelevainen, mutta vaatii kokeneen ratsastajan. Kokemattomat tippuvat usein, sillä herra harrastaaäkkikäännöksien tekemistä. Koulua menee mielellään ja on oikein tottelevainen. Esteitä hyppää innoissaan, mutta on oikein tottelevainen, myös korkeammilla esteillä. Kisamenestystä löytyy aika vähän, muutama sijoitus esteissä ja koulussa. Genellä on vain yksi varsa.

Emä Mighty Congeniality oli kiltti ja reipas Adinan tuontiheppa. Hoitaessa tamma oli superkiltti, mutta jos sillä oli huono päivä, sen kyllä huomasi hyvinkin äkkiä. Ratsastessa totteli hyvin, mutta saattoi kuumeta esteillä. Koulussa tamma kulki kuin unelma, esteitä hyppäsi mielellään ja olikin siinä lajissa taitava. Kisamenestystä on jäänyt vähän, 11 sijoitusta koulussa ja 4 esteissä. Milalta on jäänyt meille kaksi varsaa. Mila palkittiin vielä ennen kuolemaansa VPA-3 palkinnolla.

Wildfire Sensation on erittäin symppis ja utelias ori, joka on kisannut pääasiassa koulua. Ratsuna Wild on nimestään huolimatta hyvinkin rauhallinen ja mukava. Ori on menestynyt koulukisoissa hyvin, mutta sillä on myös näyttelyuraa ihan kivasti. Orilla on viisi jälkeläistä. Sleep Like a Log on Siittola Energeticin leppoisa haflingertamma, joka on kaikin puolin helppo estehevonen. Tammalla on kolme varsaa, yhdet kaksosetkin. Mighty Mistral oli menestynyt ja lahjakas ori, joka valitettavasti ehti kilpailla vain muutamat koulukisat ennen auto-onnettomuutta. Orilta jäi kolme varsaa, joista jokainen on pärjännyt hyvin ratsastuskisoissa. Carioca II oli kaunis ja erittäin lahjakas kouluratsu, jolta kisaamisen vuoksi jäi ainoastaan yksi hyvin menestynyt varsa.

Fireline on pirteä estehevonen, joka on sijoittunut vaativissa esteluokissa ja myös helppo A-tasolla koulupuolella. Ori on mukava ratsastaa ja tekee aina parhaansa, hoitaessa se sen sijaan on hieman haastavampi. Firelineltä jäi ainoastaan yksi jälkeläinen. Sandrine on yhteistyöhaluinen tamma, jolta on jäänyt muutama jälkeläinenkin kisauran lisäksi. Big Flack on kiltti ja utelias ori, jolla on kisameriittejä vaikeista koululuokista ja lisäksi ori on palkittu koulujaoksen laatuarvostelussa II palkinnolla. Sleep Like a Top on todella mukava tamma, mutta tykkää testata ratsastajaansa. Sillä on nelisenkymmentä koulusijoitusta ja tamma on lisäksi palkittu yleislaatuarvostelussa III palkinnolla, sillä on myös neljä varsaa. Ardon on melkoisen hieno ori ja asustaakin maan keskussiittolassa. Ori on koulupainotteinen ja kilpailee edelleen vaativissa luokissa. Luonteeltaan Ardon on hieman touhukas ja utelias, mutta todella kiltti. Lady Coaltown on saksalainen koulutamma, joka asuu maailman parhaisiin lukeutuvan Helen Coaltownin tallissa. Tammalla on ehditty tehdä sen kisauran ohella viisi varsaa ja se on myös kantakirjattu sekä palkittu muotovaliona ja jälkeläisistään valiona. Tamma kisaa yhä muutamia kisoja kaudessa, vaikka todellisen kilpailu-uransa se onkin jo saanut päätökseen. Galant Dry Gay on kaunis ja hyvärakenteinen ori, joka asuu myöskin Coaltownin tallissa. Gaylla on useita jälkeläisiä, joita on kehuttu eritoten luonteeltaan maan parhaiksi. Myös Gay on kouluhevonen, joka kisasi ennen siitosuraansa aktiivisesti kansallisella tasolla. Se kuitenkin loukkaantui muutamia vuosia sitten ja jätti kisahommat kokonaan. Ori lukeutuu Saksan suosituimpiin siitosoreihin ja se on ylivoimaisin kilpailusijoituksiltaan, kun sitä verrataan muihin käytössä oleviin oreihin kotimaassaan. Lisa Mavil asuu pienehköllä kotitilallaan ja on mainion sympaattinen luonteeltaan. Tamma on hyvä kouluratsu ja kilpailee yhä paljon. Lisa on hyvä emätamma ja on hoitanut molemmat varsansa huolellisesti ja napakasti. Myös Lisa on Saksan tuontitamma, mutta on asunut Suomessa jo useita vuosia.

Yleislaatuarvostelu
21.09.12 - YLA3 - 13 + 22 + 21 + 35 = 91p.

KRJ laatuarvostelu
15.01.13 - KRJ-IV - 18 - 41 - 0 - 0 - 5 = 64p

NJ näyttelyt
21.04.14 - irtoSERT - tuom. Vibaja, Rimeyard
31.08.14 - irtoSERT - tuom. Kerppa | Whispering Heaven
29.09.14 - irtoSERT - tuom. Vaapu | Rimeyard

VSN näyttelyt
27.04.13 - 33.5p - Optimal, tuom. Niina

VPA laatis
00.06.11 - VPA-2 - 58-25-6.5-10 = 99.5p
31.08.14 - VPA-1 - 44-25-15-11.5 = 95.5p

ERL laatis
01.09.12 - ERL III - 67,04 %

VPA Cup sijoitukset 3kpl
15.11.10 - 110cm - 2/29
30.04.14 - CCI3 - 1/18 - kutsu
30.08.14 - helppo A - 2/44 - kutsu

Villit sijoitukset 58kpl
17.03.10 - KN Special - 5/75 - kutsu
20.04.10 - helppo C - 1/44 - kutsu
30.04.10 - helppo B - 6/41 - kutsu
04.05.10 - helppo C - 5/33 - kutsu
05.05.10 - helppo C - 6/47 - kutsu
18.05.10 - helppo A - 5/44 - kutsu
19.05.10 - helppo A - 2/43 - kutsu
20.06.10 - vaativa A - 4/47 - kutsu
19.08.10 - vaativa A - 3/27 - kutsu
22.08.10 - vaativa A - 5/83 - kutsu
01.10.10 - vaativa A - 1/22 - kutsu
16.11.10 - vaativa A - 5/28 - kutsu
17.11.10 - vaativa A - 3/19 - kutsu
29.11.10 - vaativa A - 3/38 - kutsu
16.12.10 - vaativa A - 2/23 - kutsu
06.02.11 - vaativa A - 1/22 - kutsu
28.04.11 - vaativa B - 1/19 - kutsu
12.07.11 - vaativa A - 3/27 - kutsu
23.03.13 - vaativa A - 1/17 - kutsu
31.03.13 - vaativa A - 1/7 - kutsu
24.05.13 - vaativa A - 1/10 - kutsu
28.05.13 - vaativa B - 3/23 - kutsu
01.06.13 - vaativa A - 2/23 - kutsu
03.06.13 - vaativa A - 2/23 - kutsu
25.06.13 - vaativa A - 1/5 - kutsu
30.09.14 - vaativa A - 1/2 - kutsu
01.11.14 - vaativa A - 6/33 - kutsu
30.11.14 - vaativa A - 1/6 - kutsu

25.04.10 - 50cm - 6/12 - kutsu
27.04.10 - 50cm - 5/17 - kutsu
23.06.10 - 100cm - 6/92 - kutsu
12.07.10 - 110cm - 2/36 - kutsu
15.07.10 - 110cm - 1/17 - kutsu
05.08.10 - 110cm - 1/50 - kutsu
14.08.10 - 110cm - 3/17 - kutsu
02.09.10 - 110cm - 3/18 - kutsu
19.09.10 - 110cm - 1/7 - kutsu
01.10.10 - 110cm - 4/19 - kutsu
31.10.10 - 110cm - 1/25 - kutsu
03.11.10 - 110cm - 3/19 - kutsu
09.11.10 - 110cm - 6/58 - kutsu
22.11.10 - 120cm - 3/38 - kutsu
25.11.10 - 120cm - 4/35 - kutsu
25.11.10 - 120cm - 1/6 - kutsu
28.11.10 - 100cm - 3/9 - kutsu Ponicup II osak.
09.12.10 - 120cm - 4/41 - kutsu
15.12.10 - 120cm - 6/79 - kutsu
15.07.11 - 130cm - 3/27 - kutsu
20.07.11 - 130cm - 3/15 - kutsu
28.02.13 - 130cm - 1/6 - kutsu
07.04.13 - 120cm - 2/18 - kutsu
21.07.13 - 120cm - 3/15 - kutsu
30.09.14 - 130cm - 1/2 - kutsu
21.12.14 - 130cm - 3/9 - kutsu

18.06.10 - kenttä - 3/10 - kutsu
07.08.10 - kenttä - 3/49 - kutsu

01.06.10 - me 60cm - 2/21 - kutsu
24.02.13 - me 130cm - 2/12 - kutsu

Villit näyttelyt
16.02.10 - näyttelyt - 3/9 - kutsu
06.06.10 - näyttelyt - 1/4 - kutsu
06.02.11 - näyttelyt - 1/3 - kutsu
19.03.11 - näyttelyt - 1/3 - kutsu
14.09.12 - näyttelyt - 2/10 - kutsu
31.08.12 - näyttelyt - 2/8 - kutsu
29.05.13 - näyttelyt - 2/6 - kutsu

ERJ sijoitukset 75kpl
15.12.11 - 130cm - 1/50 - Simora
21.12.11 - 130cm - 5/28 - Ravenhook Stables
28.12.11 - 130cm - 6/50 - KK Bailador
31.12.11 - 130cm - 7/37 - KK Bailador
03.01.12 - 130cm - 6/40 - Warmblood
09.01.12 - 130cm - 7/50 - Vitry
16.01.12 - 130cm - 2/46 - Ponystud Deline
19.01.12 - 130cm - 1/46 - Ponystud Deline
25.01.12 - 130cm - 2/30 - Mel Seren
25.01.12 - 130cm - 4/30 - Ravenhook Stables
29.01.12 - 130cm - 1/30 - Ravenhook Stables
08.02.12 - 130cm - 2/50 - Koston Suomenhevoset
16.02.12 - 130cm - 5/100 - Hiprakka & Koston Suomenhevoset
16.02.12 - 130cm - 2/76 - Bairdon
17.02.12 - 130cm - 5/76 - Bairdon
20.02.12 - 130cm - 4/60 - Kissankäpälänkylä
23.02.12 - 130cm - 3/40 - Infinity
05.03.12 - 130cm - 2/41 - Krofnock Ranch
08.03.12 - 130cm - 5/50 - Zurück
24.03.12 - 130cm - 3/55 - Hurme
25.03.12 - 130cm - 5/55 - Hurme
26.03.12 - 130cm - 8/80 - Pyrr Warmbloods
01.04.12 - 130cm - 5/50 - Koston suomenhevoset
30.04.12 - 130cm - 5/176 - ERJ CUP
22.05.12 - 130cm - 6/40 - Hiprakka
01.06.12 - 130cm - 4/24 - Suprant
02.06.12 - 130cm - 4/40 - Jadessa Warmbloods
17.06.12 - 130cm - 4/40 - Suprant
20.06.12 - 130cm - 1/40 - Suprant
27.07.12 - 130cm - 5/29 - Wyonn
28.07.12 - 120cm - 6/46 - Varjoniitty
06.08.12 - 130cm - 4/60 - Bairdon
10.08.12 - 125cm - 3/55 - Elgwir Arabians
12.08.12 - 125cm - 5/55 - Elgwir Arabians
17.08.12 - 130cm - 4/25 - Mulberry Ponies
30.08.12 - 120cm - 2/47 - Vaahterapolku
05.09.12 - 130cm - 4/46 - Islanninhevosalli Skogur
10.10.12 - 130cm - 5/30 - Takkura
25.10.12 - 130cm - 3/40 - Yeneva
28.10.12 - 130cm - 4/40 - Cheval Delamer
03.11.12 - 130cm - 3/30 - Dark Side Trakehners
12.11.12 - 130cm - 2/30 - Dark Side Trakehners
30.11.12 - 130cm - 1/30 - Underground
09.12.12 - 130cm - 6/60 - Koston Suomenhevoset
17.12.12 - 130cm - 3/60 - Koston Suomenhevoset
20.12.12 - 130cm - 6/60 - Koston Suomenhevoset
23.12.12 - 130cm - 2/30 - Kaylee Stables
26.12.12 - 130cm - 5/30 - Kaylee Stables
27.12.12 - 130cm - 3/30 - Underground
30.12.12 - 130cm - 5/30 - Kaylee Stables
27.02.13 - 130cm - 2/50 - Zurück
28.02.13 - 130cm - 2/40 - Mulberry Ponies
01.03.13 - 130cm - 6/40 - Mulberry Ponies
01.03.13 - 130cm - 4/40 - Mulberry Ponies
05.03.13 - 130cm - 3/40 - Linya Stud
06.03.13 - 130cm - 1/50 - London Trakehners
11.03.13 - 130cm - 3/40 - Linya Stud
24.03.13 - 130cm - 5/40 - Mulberry Ponies
28.03.13 - 130cm - 2/40 - Jindabyne
31.03.13 - 130cm - 3/40 - Mulberry Ponies
05.04.13 - 130cm - 3/30 - Kadotetut suomenhevoset
06.04.13 - 130cm - 2/30 - Kadotetut suomenhevoset
06.04.13 - 130cm - 2/30 - Kadotetut suomenhevoset
13.04.13 - 130cm - 5/30 - Kadotetut suomenhevoset
13.04.13 - 130cm - 7/50 - Koston Suomenhevoset
14.04.13 - 130cm - 4/30 - Kadotetut suomenhevoset
16.04.13 - 130cm - 3/60 - Juksula
17.04.13 - 130cm - 2/30 - Kadotetut suomenhevoset
28.04.13 - 130cm - 4/30 - Bairdon
29.04.13 - 130cm - 2/40 - Akileya
02.05.13 - 130cm - 5/30 - Bairdon
02.05.13 - 130cm - 5/50 - Zurück
02.05.13 - 130cm - 4/50 - Zurück
03.05.13 - 130cm - 1/40 - Gestüt Silbereiche
10.05.13 - 130cm - 2/40 - Gestüt Silbereiche
30.06.14 - 130cm - 6/310 - ERJ Cup

KRJ sijoitukset 65kpl
30.11.11 - Va B - 2/36 - Bugs Bunny Sporthorses
30.11.11 - Va B - 7/142 - Heijastus
11.12.11 - Va B - 3/60 - Stonebridge
14.12.11 - Va B - 4/50 - Krumelur
15.12.11 - Va B - 6/47 - Crash Ponies
18.12.11 - Va B - 3/47 - Crash Ponies
20.12.11 - Va B - 2/42 - Welbyn yksityiset
06.01.12 - Va B - 7/100 - Privas Park
26.01.12 - Va B - 7/237 - KRJ CUP
28.01.12 - Va B - 1/40 - Ristikko
03.02.12 - Va B - 3/40 - Escanor Thoroughbreds
10.02.12 - Va B - 5/51 - Kingston Gård
14.02.12 - Va B - 5/50 - Westpoint
15.02.12 - Va B - 6/81 - Marlene
15.02.12 - Va B - 2/40 - Mörkövaara
15.02.12 - Va B - 3/40 - Mörkövaara
17.02.12 - Va B - 5/81 - Marlene
17.02.12 - Va B - 4/40 - Mörkövaara
17.02.12 - Va B - 4/40 - Mörkövaara
18.02.12 - Va B - 2/50 - Westpoint
19.02.12 - Va B - 1/40 - Riot Ponies
22.02.12 - Va B - 1/40 - Riot Ponies
04.03.12 - Va B - 5/40 - Hurmeen kk
22.03.12 - Va B - 1/48 - B Ponies
22.03.12 - Va B - 3/50 - Artiikki
22.03.12 - Va B - 1/61 - Juksula
23.03.12 - Va B - 6/50 - Artiikki
24.03.12 - va B - 4/60 - Juksula
26.03.12 - va B - 2/60 - Juksula
27.03.12 - va B - 1/60 - Fiktio
30.03.12 - va B - 4/57 - Sumutus
16.04.12 - va B - 6/60 - Hex Sporthorses
28.05.12 - va B - 6/60 - Fiktio
31.05.12 - va B - 7/60 - Fiktio
23.06.12 - va B - 7/100 - Elgwir Arabians
16.09.12 - va B - 4/60 - Fiktio
15.12.12 - va B - 5/30 - Mörkövaara
17.12.12 - va B - 1/30 - Mörkövaara
23.12.12 - va B - 4/50 - Rajaton
13.01.13 - va B - 5/40 - Fiktio
18.01.13 - va B - 2/40 - Fiktio
16.02.13 - va B - 3/40 - Jindabyne
16.02.13 - va B - 5/50 - Taavilan suomenhevoset
17.02.13 - va B - 6/40 - Jindabyne
19.02.13 - va B - 3/40 - Jindabyne
19.02.13 - va B - 6/40 - Fiktio
20.02.13 - va B - 2/36 - Sakasti
22.02.13 - va B - 3/50 - Taavilan suomenhevoset
22.02.13 - va B - 5/50 - Harley Stud
23.02.13 - va B - 2/40 - Fiktio
23.02.13 - va B - 3/50 - Harley Stud
24.02.13 - va B - 6/40 - Fiktio
24.02.13 - va B - 1/50 - Taavilan suomenhevoset
25.02.13 - va B - 1/40 - Fiktio
25.02.13 - va B - 5/40 - Mörkövaara
26.02.13 - va B - 6/60 - Fiktio
27.02.13 - va B - 2/40 - Fiktio
27.02.13 - va B - 5/60 - Fiktio
27.02.13 - va B - 4/40 - Mörkövaara
28.02.13 - va B - 3/40 - Fiktio
02.03.13 - va B - 2/60 - Fiktio
02.03.13 - va B - 6/60 - Fiktio
04.03.13 - va B - 7/50 - Ilomantsi 04.03.13 - va B - 6/60 - Fiktio
05.03.13 - va B - 4/60 - Fiktio
23.03.13 - va B - 5/60 - Fiktio
25.03.13 - va B - 6/60 - Fiktio

21.11.11 estevalmennus 30-90cm | valm. Tinja
Teidänkin osaltanne meni estevalmennus hyvin, lukuun ottamatta tippumistasi 90cm pystyllä. Tamma oli tempputuulella jo heti tunnin alusta, mutta innostui hyppäämisestä niin, ettei jatkanut temppuilua kauan. Alkuverkassa tamma liikkui hyvin ja sinulla oli pehmeä käsi, mikä on Matildalle hyväksi. Matilda hyppäsi reilusti pienet ristikot kunnon ilmavaralla, ja tietty sitten oikealla tekniikalla. Aloimme hyppiä 50cm melkein heti, kun kaikki olivat saaneet hevosensa hyppäämään oikein mallikaasti. Haflinger hyppäsi erityisen hienosti, hyvällä tekniikalla, mutta muista Jannica, että pidät kädet rauhallisina myös esteellä. 90cm-esteillä otit liian tiukan käännöksen pystyltä okserille ja näin sitten Matilda kielsi ja tipahdit maahan jaloillesi. Ei kuitenkaan mitään pahempaa. Huomioitavaa: Muista esteen päällä pitää kädet rauhallisina ja tehdä tarpeeksi loivat käännökset, ettei hevonen tule vinosti esteelle! (:

15 - 29.06.14 yleisleiri Coedwig Welshissä
Huh, mikä sade! Mietin ensimmäiseksi herätessäni uudistuneessa Coedwigissä maanantai aamuna. Me leiriläiset olimme saapuneet paikalle jo edellisenä iltana, jolloin oli tutustuttu ja jaettu hoitohevoset niille, kenellä ei omaa ollut mukana. Kello viideltä oli ollut ensimmäinen tunti, jossa ratsastimme kaikki yhdessä. Katsottiin lähinnä kunkin ratsastusta yleensä ja jaettiin ratsastusryhmät, me kuuluimme Matildan kanssa Werryn, Julien ja Vipsun ryhmään (II ryhmä), Werry olikin minulle ennestään tuttu, joten tämä järjestely sopi minulle hyvin. Poniratsastajat olivat toisessa ryhmässä. Tai poniratsastajahan minäkin oikeastaan olin, mutta tällä kertaa olin valinnut leirikaverikseni rennon vanhusrouvan, Matildan, joka oli luottoratsuni, vaikka omasikin pilkettä silmäkulmassa iästään huolimatta. Harjoittelimme tunnilla lähinnä pääty-ympyröillä, me omallamme ja ponit toisessa päädyssä. Ensin piti hakea asetus läpi, joka ainakin meille tuotti lieviä vaikeuksia pitkän kesäloman vuoksi. Lopuksi teimme vielä parit pohkeenväistöt ja sitten hoidettiin ratsut talliin. Matilda sai laidunkumppaneikseen Vipsun Blagi-ruunan sekä Maarian hoitsun Vapun. Hevosten tutustuttua meidänkin oli aika mennä pelailemaan ja tutustumaan.

Kävelimme iltapalan jälkeen tallille, jonne meidät oli käsketty viidentoista minuutin kuluttua. Odotettavissa oli tietenkin leirikaste, joten olimme olleet kaukaa viisaita ja pukeneet päällemme huonommat vaatteet. Omppu ilmestyi jostakin nurkan takaa ilkikurinen ilme naamallaan.
- Toivottavasti me ei taas jouduta käveleen lantalassa, Vipsu marisi.
- Niinpä, mä en ainakaan suostu syömään mitään mössöjä, Maaria tähdensi miettiväinen ilme kasvoillaan.
- Kyllä siitä varmasti kivaa tulee, yritin vakuuttaa, vaikken ollutkaan asiasta ihan varma.
Ensimmäisenä tietenkin saimme pintelit silmille, ettemme näkisi mitään. Sitten meidät asetettiin jonoon, joka lähti heti liikkeelle. Tosin emme ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin kyllä edenneet minnekään, pyörimme vain ympyrää niin kauan, että meitä alkoi hihityttämään. Yhtäkkiä koko joukko sai lantaa niskaansa ja pallerot sinkoilivat joka suuntaan aiheuttaen paniikin leiriläisten keskuudessa. Sen jälkeen meidät talutettiin pehmeälle hiekka-alueelle, ilmeisesti kentälle, josta käskettiin etsiä kaviokoukku rajatulta alueelta. Voittajalle olisi kuulemma luvassa palkkio! Aloimme kaikki kontata hullun tavoin ympäriinsä koukkua etsien. Samassa käteeni osui jotain kovaa ja hihkaisin.
- Hei, mä löysin sen!
- Hienoa, sitten on palkinnon vuoro. kuulin Ompun sanovan ja samassa jääkylmä suihku kasteli meidät läpimäriksi.
Kaikki juosivat kiljuen eri suuntiin ja pian meidät taas ohjattiin jonomuodostelmaan. Kiersimme esteitä, kierimme tottakai puruissa ja teimme kuperkeikkoja, näytimme varmasti tosi hemaisevilta, puhumattakaan siitä että meidän päällemme heiteltiin vielä heinääkin. Lopuksi meidät talutettiin kentälle, jossa nousimme hevosen selkään ilman satulaa punttaajan avustukselle (kröhöm, ja ilman KYPÄRÄÄ!).
- Hyppääpä selkään, Omppu naurahti.
Ihmettelin kovasti, mutta punnersin hevosen selkään. Olin aivan varma, että minua puntattiin jonnekin paalien päälle, mutta ihmetykseni oli suuri, kun allani tosiaan oli oikea hevonen hetkessä. Juuri kun pääsin selkään hevosta alettiin taluttamaan ravissa ympäri kenttää. Tarrasin harjaan kiinni horjahtaen melkoisesti sivulle. Onnistuin kuitenkin pysyttelemään kyydissä ja pian hevonen pysäytettiin ja minut pyydettiin alas. Saimme oman ratsastuksen jälkeen katsella naureskellen muiden esitystä taiteilla hevosen selässä silmät sidottuna. Leirikasteen päätyttyä olimme tyytyväisiä, kun pääsimme saunomaan ja uimaan. Saunassa käytiin läpi päivän kohokohtia ja juteltiin hoitohepoista, leiriläiset myös kysyivät yhtä sun toista Matildasta ja muista yksityisistä. Leirimökillä syvennyin lukemaan uutta heppalehteä ja avasin colapullon. Kymmeneltä mökistä kuului vain tasainen puhina, kun kaikki kävivät yöpuulle.

Parin päivän kuluttua kaikki olivat jo sopeutuneet leirielämään. Aika oli mennyt viihtyisästi ja olihan leiriä vielä reilusti jäljellä. Olin tutustunut leirillä monenlaisiin ihmisiin, pari vakiotallilaista eivät kylläkään tuntuneet kovin mukavilta meitä kohtaan. Onneksi saimme olla melko paljon leirillä omissa oloissamme ja vapaa-aika meni jutellessa leirin tapahtumista tai varusteita puhdistaessa. Keskiviikon iltapäivän tunnilla menimme ilman satulaa. Tunti oli todella rankka ja kaikki olivat levon tarpeessa sen jälkeen. Olimme harjoitelleet lähes koko tunnin kevennystä ja olin onnistunut tippumaankin kerran, kun edellä menevä Vappu oli keskenkaiken seisahtunut ja Matilda päättänyt väistää sitä. Jopa vihaamani kalakeitto maistui todella hyvältä tuollaisen rääkkitunnin jälkeen. Lusikoiden reipas kilinä sekoittui leiriläisten jutusteluun. Omppu ilmoitti tallitytön sairastuneen ja meidän harteillemme jäisi sekä karsinoiden siivous, että iltatallin teko. Kuului huokauksia ja muutama äänekäs vastalause. Missä ne inhottavat hoitajatytöt nyt olivat, kun lisäkädet eivät olisi olleet pahitteeksi? - Päästäänhän me sitten uimaan? Jassu huolestui. - Joo tottakai, kunhan olette iltapalaksi takaisin, Omppu tokaisi. Kaikki ryntäsivät ovelle kiittäen ohimennen ruoasta. Syntyi taistelu siitä minkä karsinan kukin sai siivota ja mikä talikko jäi kenellekin. En pitänyt kiirettä vaan lusikoin lopun keiton rauhallisesti. Myös Werry oli näyttänyt tyytyvän mihin karsinaan tahansa, saisipa työskennellä rauhassa. Saapuessamme talliin muut olivat jo työn touhussa ja siivous tapahtui nopeasti. Pari talikkoa vapautui ja pääsimme hoitamaan omat osuutemme Werryn kanssa. Muutama innokas lakaisi lattiat ja pian kiirehdimme jo uimaan. Iltapalan jälkeen vetäydyimme mökkiin pelaamaan korttia.

Torstai aamu oli valjennut lämpimänä. Istuskelimme mökin edessä aamiaisen jälkeen ja katselimme laiduntavaa laumaa tallin takana. Aamupäivän tunnilla mentäisiin kaikki yhdessä uittamaan hevosia ja odotimme tapahtumaa innolla, kaikki eivät olleet käyneet uittamassa ennen. Oli ihanaa päästä uittamaan, koska en ollut ehtinyt Matildan kanssa tänä kesänä vielä uimassa käydäkään. Hevosia oli Adinassa niin pitkä liuta, ettei kesä riittänyt niiden kaikkien uittoon mitenkään. Saatuamme suitset hevosille Omppu varmisti, että kaikki osasivat uida kunnolla. Joukosta kuului hihitystä. Ratsastimme pitkänä jonona kohti rantaa. Pääasiassa matka taittui metsäpolkua pitkin käynnissä, mutta muutaman ravipätkän otimme hätistelläksemme innokkaat verenimijät pois kimpusta. Rannalla kaikki saivat omaan tahtiin riisua vaatteet uimapuvun päältä ja mennä järveen. Aremmat uijat jäivät jonon hännille, jotta ne saisivat tukea jo vedessä olevista lajitovereista. Kylmä vesi nousi ensin Matildan jalkoja myöden ja kasteli sitten minut vyötäisille asti. - Tää on ihan sairaan kylmää! Maaria vinkaisi ja käänsi ponin takaisin saaden muut nauramaan.

Matildaa kylmä vesi ei haitannut, se ja muutama muu rohkea menivät kokonaan kastautumaan ja liu'uin tamman vierelle pitäen ohjia kevyesti poissa sen melovien etujalkojen viereltä, pitelin varoiksi harjasta kiinni, koska tammalla oli tapana joskus lähteä omille teilleen kauemmaksi rannasta, kuin sen kunto olisi kestänyt. Söimme onnistuneen uittotuokion jälkeen lounaan piknik-maisesti rannalla. Keittäjä toi sen yllättäen maasturillaan meille ja myhäili lähtiessään tyytyväisenä saamastaan huomiosta. Aurinko paahtoi kuumasti ja pian uimapuvut olivat kuivuneet. Vedimme syötyämme vaatteet ylle ja syöttelimme hevosia vielä hetken ennen kotiin paluuta. Ponnistin vahvarunkoisen Matildan selkään ensin maasta, mutta tyydyin seuraavalla yrittämällä kipuamaan selkään puunrungon päältä, Vipsu teki samoin (tosin hänen hevosensa olikin melkoinen metriheikki). Paluumatka taitettiin eri reittiä ja halukkaat saivat laukata laukkasuoran päähän. Kaikki halusivat laukata ja Matilda innostui ihan tosissaan rynnien joukon ohi melkoista haipakkaa. En voinut muuta, kuin tarrata lujasti harjasta kiinni ja toivoa pysyväni mukana suoran loppuun asti. Se oli tietenkin turha toivo, koska haflinger veti valtaisat pukit innostuttuaan ja ilman satulaa kun olin tömähdin säkin lailla maahan. - Matilda on irti, huusin täyttä kurkkua meidät ohittaneille Julielle ja Werrylle. Hevoset olivat toki jo tämän huomanneet ja Kaste heitti pahaa-aavistamattoman Werrynkin alas selästään. Samoin kävi Julielle. Omppu joutui tekemään tosissaan töitä saadakseen loppuporukan kuriin kiilaamalla niiden eteen, mutta onnistui siinä. Onnistuin saamaan ojanylitystä empivän Kasteen kiinni ja muutkin alkoivat rauhoittua. Ainoastaan Matilda ja Fire olivat karkuteillä, mikä ei tietenkään ollut ollenkaan hyvä juttu, olihan Fire kuitenkin ori. - Hevoset menevät varmasti tallille, ei tästä ole enää pitkälti, Omppu sanoi. - Hyppää Jannica tänne taakse ja Julie menee Casinon perään, opettaja kehotti. Tallille päästyämme helpotus oli suuri, kun Fire seisoi tallinovella rikkinäiset ohjat tosin maassa roikkuen. Matilda söi viereisessä tarhassa ruohotupsuja, portti oli jäänyt auki. - Senkin poni, toruin ponia hellästi kun kävin nappaamassa sen kiinni. Ilmeisesti ori ei ollut yrittänyt onneksi lähestyä Matildaa.

Perjantaina kirjoitin päiväkirjaani kuta kuinkin näin "päivä oli mahtava, teimme kaikkea kivaa ja ratsastimme pari tuntia, illalla grilliBILEET!" Saimme osallistua valmisteluihin. Meillä kävi arpaonni Werryn kanssa ja pääsimme Ompun avuksi ostoksille. Valitsimme hyllystä huolella makkaraa, vaahtokarkkeja, sipsejä ja limsaa. Muiden tehtäväksi jäi puiden kerääminen ja grillipaikan koristelu sekä salaatin tekeminen. Taivaalla ei ollut pilviä ja ilta-aurinko paistoi yhä kirkkaana taivaalta, vaikka kello oli kymmenen istuutuessamme grillin ympärille katettuihin pöytiin. Pihalla leijaili tuttu savun haju ja paikka näytti siistiltä tyttöjen haravoitua ja ripustettua kukkaseppeleen pöydän ylle. Kukat kukkivat kauneimmillaan paikan ympärillä. Makkarat tirisivät grillissä nopeasti ja hupenivat vähintään yhtä nopeasti, limsaakin saatiin kaadettua alas kurkuista kiitettävä määrä. Muutama vakkarihoitajakin oli uskaltautunut joukkoon, niitä mukavemmasta päästä, onneksi. Seuraavaksi oli vaahtokarkkien paiston aika. Pian alkoi hämärtää ja Omppu tajusi kauhukseen kellon olevan jo kaksi yöllä, jonka jälkeen saimme pikaisen passituksen yöpuulle.

Lauantain ekalla tunnilla pidettiin estetunti molemmille ryhmille. Sää oli kaunis, joten poniryhmä oli kentällä ja me hevosinemme maneesissa. Ensimmäiset kaksi estettä olivat heti sarja, joten rata sai tiukan aloituksen. 3 ja 4 este olivat myös sarja lävistäjällä, viidennelle tultiin kaarevalla uralla ja kuudes este oli suhteutetulla välillä. Neljännen esteen jälkeen piti siis saada laukka vaihtumaan vasemmasta oikeaksi, joka tuskin meille tuottaisi ongelmia. Meidän ratamme oli korkeudeltaan 100-120cm ja lopuksi halukkaat saivat ratsastaa 130cm radan. Ponit hyppäsivät 70cm rataa ulkona, joka oli samanlainen kuin meidän.

Harjattuani tamman kävin hakemassa omat varusteet ja palasin sitten satuloimaan ja talutimme hevoset maneesiin. Lämpötila hipoi kahtakymmentä, joten tunnista tulisi varmasti hikinen sekä meidän että hevosten osalta. Noustuani selkään kannustin ponin käyntiin uralle. Se tuntui hieman kankealta edellispäiväisen estetreenin jälkeen, joten yritin kaikkeni saadakseni tamman askeleen joustavammaksi erilaisilla harjoituksilla. Itsenäisen alkuverkan jälkeen ratsastimme ohjatusti käyntiä ja ravia taivutusten merkeissä. Edelleen Matilda tuntui jäykältä, joten toivoin että hypyt sujuisivat hyvin. Neljänteen esteeseen asti Omppu oli käynyt laskemassa esteitä verkkaesteiksi sopivalle korkeudelle, joten hyppäsimme radan ensimmäisillä kerroilla vain siihen asti ja tarkistimme, että kaikki vaihtoivat laukan. Pääsimme heti tositoimiin ja tuli minun vuoroni ensiksi. Nostin laukan ja hyppäsin esteet tottuneesti, Matilda vaihtoi omatoimisesti laukan neljännellä esteellä ja jatkoi uraa pitkin toisten perään. Hypyt olivat hieman kömpelöjä, mutta yli päästiin kuitenkin. Isomman radan jälkeen otimme loppuverkat ja taputin Matildaa kaulalle käyntien merkiksi, se oli ollut tänään rohkea, vaikkei sitä selvästi ollutkaan kiinnostanut estetreeni juuri tällä hetkellä. T-paita oli liimaantunut selkään ja odotin innolla suihkuun pääsyä. Ennen sitä saimme kuitenkin vielä kirjalliset kommentit radastamme. Matildan ja minun kommentti kuului näin:
"Matildassa oli alussa huomattavissa hieman jäykkyyttä, mutta liike parani ennen esteitä. Vaihdot sujuivat hienosti ja osasit hyvin ohjata tammaa katseella ja muuttamalla esteen päällä omaa painopistettä. Tempoa olisi voinut isolla radalla olla enemmän, hypyt jäivät laiskoiksi. Muutoin ratanne oli alusta loppuun hallittua ratsastusta, tiet olivat hyvin keskellä esteitä ja lähestymiset temmoltaan tasaisia."

Myös sunnuntaina oli estetunti aamupäivällä. Istuin tamman selässä ja katselin tarkkaavaisena rataa, jonka Omppu oli rakentanut. Se oli edellispäivän kaltainen, mutta esteet olivat päinvastaisessa järjestyksessä. Ykköseste uralla ja siitä suhteutettu linja kaarevalle kakkosella, sitten tiukka vasen ja lävistäjällä sarja, lopuksi kaarre oikealle ja uusi sarja. Tänään hypättiin siis tekniikkaa hiovia tehtäviä ja esteet eivät olleet korkeita, siinä 80cm:n paikkeilla koko tunnin. - No niin, Jannica voisi jälleen aloittaa, Omppu hymyili minulle. - Eikä, en voinut uskoa tuuriani, tykkäsin aloittaa ekana, mutta ihmettelin yhä hyvää tuuriani nostaessani laukan. - Oikein hieno nosto käynnistä, Omppu kehui heti. Hän oli selvästi tänään ottanut intensiivisen opettajan roolin ja jakeli ohjeita ja kommentteja lähes joka askeleeseen. Ylitin ensimmäisen esteen, joka putosi kolahtaen maahan. Matildan häntä pyörähti ympäri mielenosoitukseksi ja käänsin sen kohti kakkosta. - Myötää enemmän kädellä ja muista kevyt ohjasote, Omppu oli heti mukana tiputuksessa. Kakkoseste meni hyvin ja Matilda liiteli ylitse. - Hyvä, mutta mites ne ohjat? Omppu muistutti. Vasen sarja tuli aivan liian pian hitaalle Matildalle, keräsin ohjia lyhemmäksi ja komensin tammaa reippaammin eteen. Vasta siinä kohdassa tamma tajusi sarjan lähestyvän ja lähti hieman liian kaukaa hätäillen esteelle, joka kolahti maahan ja ikävästi etujalkoihin. Sen jälkeen tammalle riitti mokomat harjoitukset. Se kiihdytti kohti viimeistä sarjaa, vaikka yritin kiireen vimmalla saada tammaan jotain tolkkua. Se oli aivan turhaa, Matilda oli purrut kuolaimeen kiinni ja kiihdytti entisestään vauhtia kohti esteitä. Jalat kolahtivat sarjan ensimmäiseen osaan ja puomin pudotessa Matilda kävi kuumana. Askeleet menivät sekaisin sarjalla ja yritin vain pysytellä mukana, mistä tamma sitten hyppäisikään, tai ei hyppäisi. Se ei selvästikään ollut luovuttaja-tyyppiä ja pian tamma kokosi itsensä hyppyyn, se ei tosin ollut vaihtanut sekoamisensa ohessa laukkaa lainkaan ja jatkoi ristilaukassa vielä sarjan jälkeenkin. Annoin sen muutaman askeleen verran koota itseään ja rauhoittua, sitten vaihdoin laukan pohkeella. - Oikein hyvä laukanvaihto, Omppu kehui. tuo sekoilu ei kylläkään saa jäädä tavaksi, hän lisäsi. Menimme koko radan vielä uudelleen, tamma vaihtoi laukan tällä kertaa, vaikka tulikin epävarmasti kaarteen jälkeiselle sarjalle.

Muiden osalta tunti oli menestynyt, vaikka Julie joutuikin välillä taistelemaan Ferin kanssa vauhdista. Feri oli ainoastaan kiinnostunut Matildasta, joka lähti muiden mukana loppumaastoon ennen Ferin suoritusta. Tyttö kuitenkin pysyi selässä ja sai kuin saikin temperamenttisen orin radan läpi kunnialla. Myös Maarialla oli Vapun kanssa ongelmia, tamma nimittäin päätti jo ekalla esteellä ettei sitä juuri nyt innosta hypätä pätkääkään. Tytön komennuksesta huolimatta Vappu seisoi kuin tatti paikoillaan haaveilemassa. Sitten Vappu normalisoitui yhtäkkiä tilanteeseen (liian nopeasti Maarialle) ja poni päättikin ylittää esteen paikaltaan. Maaria, joka ei ollut varautunut sai melkoisen ilmalennon ja tömähti esteen toiselle puolen. Muut poniryhmäläiset olivat kuulemma vain nauraneet, kun olivat huomanneet ettei tyttö satuttanut ja vaatineet kakkua, tietenkin! Kirjalliset kommentit oli jälleen jaettu ja niissä luki tällä kertaa näin.
"Tällä radalla tulivat teidän todelliset taidot esille. Määrätietoisella ratsastuksella luotsasit tammasi radan läpi ja sait hevoseenkin tänään hieman enemmän vauhtia, jota kyllä olisi voinut olla vielä hitusen enemmän. Vaihto ei onnistunut ensimmäisellä kerralla, mutta radan jälkeen tehty vaihto oli hieno ja hallittu."

Maanantaina istuimme kaikki jauhamassa ruokalassa hieman liian sitkeäksi jäänyttä saksanhirveä. Jutustelu oli jostain syystä hieman kankeaa, liekö porukka ollut hieman väsynyttä. Syötyämme menimme teoriatunnille varustehuoneeseen ja sen päätteeksi jaettiin estetunnille hevoset, tai siinä oikeastaan mitään jakoa tarvittu, jokainen ratsasti hoitohevosellaan. Ensimmäisellä tunnilla menimme kaikki ilman satulaa ja Omppu ilmestyi tallinovelle täsmälleen puolen tunnin kuluttua.
- Ollaankos jo valmiita? hän kysyi.
Joukko myöntäviä vastauksia kuului karsinoista, joten suuntasimme kentälle. Kiristin kypärän leukahihnaa hieman ja yhdyimme sitten jonoon. Omppu auttoi muutaman selkään ja pääsimme uralle kävelemään, kun kaikki olivat valmiita.
- Etsikää heti aluksi hyvä tasapainoinen käynti, sellainen sopiva kontakti hevoseen, vaikka kävelläänkin vielä muutama kierros, hän jutteli.
- Jassu tiivistä istuntaa, ja saat taas heti aluksi keskustella Amon kanssa vauhdista. Hevonenhan saa ihan itse päättää nyt askellajin, Omppu osoitti alta juoksevaa hevosta.
- No niin, kerätäänpä ohjat ja siirrytään kahdelle isolle pääty-ympyrälle. Muistakaa asetus ja ulkoavut!
- Ja Werry, lisää vauhtia Kasteeseen, raukkahan jää kohta Matildankin alle! Jos se ei tottele pohjetta käytä vähän raippaa, nainen jatkoi.

Meidän ympyrä vaikutti lähinnä neliöltä Kasteen ja Matildan kisaillessa siitä, kumpiko sai olla kärjessä. Otin enemmän ulkopohjetta mukaan ja asetusta varmemmaksi, niin Matilda malttoi pysyä sopivalla etäisyydellä Kasteesta.
- Jatketaanpas samaa ravissa, Omppu jatkoi armotonta käskytystä.
Blogsilla oli aivan holtitonta menoa ja Vipsu sai käyttää kaiken tarmonsa orin selässä pysymiseen. Werry taas sai käyttää kaiken energiansa pitääkseen Kasteen edes jonkinlaisessa ravissa. Maarialla ja Vapulla sujui paremmin ja Julie näytti ilman satulaakin lähes kouluratsastajalta tyylikkään raudikon Firen selässä. Julie oli sonnustautunut mustaan ratsastusasuun, joka korosti entisestään ratsukon tyylitajua. Seuraavaksi tehtiin pohkeenväistöjä ja joka ratsukolta tuntui löytyvän korjattavaa.
- Jannica, tue enemmän ulkopohkeella, älä pidä niin paljon sisäohjalla vastaan, Matilda kiemurtelee jo ihan tarpeeksi.
- Hyvä Vilmu, mutta pidä kädet vielä paremmin paikallaan, ne pomppivat nyt ravin tahdissa.
- Hienoa Vipsu! Nyt Blogskin kuuntelee paremmin ja alkaa työskennellä, niin sitä pitää!
- Vipsu, hidastapas taas! Tee rauhallisia pieniä pidätteitä ja ole itse hitaampi apujen kanssa. Jospa se saisi lopettamaan kaahauksen. No niin, nyt on parempi!

Kun pohkeenväistöt alkoivat sujumaan, Omppu katsoi hetken jokaisen suoritusta kokonaisuutena. Julien vuoron tullessa kaikki vain henkäilivät ihastuneina, Fire teki mielellään töitä ja kulki korvat hörössä. Myös Kaste alkoi parantaa vauhtiaan ja Vilmun Casinokin kulki reipaasti eteen. Jopa he alkoivat näyttää lopputunnista oikealta kouluratsukolta!
- Hienoa! Sitten otetaan laukkaa, muistakaa asetus! Maneesin puolisko askeleenpidennystä ja toinen puoli lyhennystä.
Matildan kanssa tehtävä oli helppo, koska sen laukkaa oli helppo koota. Jopa Blogs rauhoittui laukkatehtävässä.
- Hieno lyhennys, Vipsu!
- Hyvä Julie, mutta Fire on hieman laiska, lyhennä ohjaa ja varmista, että takapää tekee myös töitä.
Kun kaikki olivat tehneet riittävän määrän tehtäviä otimme vielä vuorotellen keskiympyrällä laukkaa, muiden tehdessä itsenäisiä raviympyröitä. Sitten olikin jo aika lopetella käynteihin.

Iltapäivätunnilla hypättiin, ilma oli hieman kolea, koska oli alkanut satamaan, joten menimme suosiolla maneesiin hyppäämään. Päivän aiheena oli jumppasarja. Alkuverkkojen jälkeen aloittelimme jumppasarjaa kavaleteilla laukassa. Matildalle tehtävä oli tuttu, joten se selviytyi siitä helposti. Kavaletit nousivat ristikoiksi, joista Matilda tietenkin innostui ja jalat meinasivat seota välissä. Seuraavaksi keskimmäinen este muutettiin 50cm:n pystyksi ja viimeinen 60cm:n okseriksi. Jouduin jarruttelemaan ponia melkoisesti ennen estettä, mutta ylitys oli kuitenkin puhdas teknisesti. Seuraavaksi esteet nostettiin 70cm:n ja 80cm:n. Ohjat solmittiin ja arvasimmehan sen jo tässä kohdassa, että seuraavat tehtävät mentäisiin kädet sivuilla. Tätäkin olimme kyllä harjoitelleet tamman kanssa, molemmat kaksi harjoituskertaa sujuivat moitteitta. Lopuksi okseri nousi maksimikorkeuteen (130cm) ja tehtävä sai hetkessä rutosti haastetta! Pysyin hyvin mukana isossa hypyssä kädet sivuillakin. Tehtävä sujui kaikilta hyvin ja pääsimme tekemään itsenäisiä loppuverryttelyjä.

Tiistaiaamu alkoi katastrofin merkeissä! Olin laittanut ilman satulaa-tunnilla likaantuneet housut pyykkiin luullen, että minulla oli toinenkin pari mukana leirillä. Kauhukseni tajusin, etten ollutkaan ottanut, kuin leirikisoja varten toiset housut, valkeat, tottakai. No, ei auttanut muu kuin kiskoa jalkaan upouudet valkoiset kisahousut, joista revin kiireenvimmalla laput irti. Hanskat löytyivät jääkaapin vierestä ja kypärä sängyn alta. Miten ihmeessä sekin oli sinne joutunut? Hevosten jako sai kaikki innostuksen valtaan, saisimme jälleen hoitsumme. Kaikki supisivat innoissaan, tunnista tulisi mahtava, tunsin sen nyt jo! Hain Matildan harjapakin satulahuoneesta. Hevoset oli onneksi haettu jo tallityttöjen toimesta sisään aiemmin, joten meidän tehtäväksemme jäi vain kunnostaa ne. Matilda ei ollut onnekseni kovinkaan likainen, joten ehdin jopa letittämään sen harjan muiden kirotessa hevostensa ulkonäköä. Varsinkin Vappu oli saanut aimoannoksen kuraa vaaleaan karvaansa ja sitä harjattiin jo kahden tytön voimin. Sidoin ponille pintelit ja kiirehdin hakemaan muita varusteita, kun huomasin toisten jo satuloivan. Onneksi tamma oli helppo varustaa ja olin hyvissä ajoin valmiina muiden vielä pähkäillessä apuohjien kanssa. Painoin kypärän päähän ja otin kouluraipan ovenpielestä kävellessämme kentälle.

Matilda osoittautui tänään melkoisen laiskaksi, se löntysti alkukäyntejä kuin olisi ollut matkalla kohti tuhoa. Jouduin herättelemään sitä jo alkukäynneissä aivan liikaa. Tamma havahtui olemassaolooni vasta, kun Omppu käski herättää sen kunnolla raipan kanssa. Keräsin ohjat käteeni ja Prinsessa Ruusunen oli jo takaisin unessa (joka ei toivottavasti tällä kertaa ihan sataa vuotta kestäisi). Se kuitenkin heräsi horroksestaan raipan iskeytyessä lapaan kolmannen kerran. Raahustimme kaikki pääty-ympyröille ja jouduin tekemään ihan älyttömästi töitä, jotta ympyrämme näyttäisi edes jonkinlaiselta. Omppu huuteli ohjeen toisensa perään ja lopulta sain Matildan kävelemään jotakuinkin eteenpäin. Ravi olikin asia erikseen.. Heilauttelin raippaa, maiskutin ja annoin pohkeita. Sama hölköttely jatkui ja jos hetkeksikään lopetin tamma siirtyi käyntiin. Lopulta sain poniin sen verran eloa, että onnistuin sekä pitämään ravin yllä että asettamaan ja taivuttamaan ympyrällä. Onnistuimme saamaan hieman kehujakin opettajalta, mutta oli se kyllä työn ja kovan tuskan takana.

Pohkeenväistöt sujuivat ihan kohtalaisesti, poni taipui ja asettui jopa kivasti. Teimme päättömän määrän väistöjä ja minusta tuntui, että kentällä käytetty aika lähenteli jo kahta tuntia vähintään! Joka tapauksessa väistöt sujuivat kerta kerralta paremmin ja seuraavaksi siirryimme taas laukkaympyröille. Pidennykset ja lyhennykset sujuivat jälleen hyvin, jopa niin reippaasti, että pidennyksissä sai jo hieman himmaillakin. Keskiympyrän laukat sujuivat hyvin ja menimme reippaasti. Loppuverryttelyssä Matilda olikin jo oma reipas itsensä ja ne menivät ihan kivasti.

Iltapäivälläkin oli yleisön toiveesta koulutunti, koska tällä helteellä ei kukaan jaksanut edes ajatella maastoa tai esteitä. Harjailin Matildaa ennen tunnin alkua samalla, kun kuuntelin sivukorvalla Ompun selittävän tallitytölle mitä teimme viime tunnilla. Ilmeisesti tänäänkin oli luvassa väistöjä ja asetuksia. Matilda seisoi kiltisti paikallaan ja harjasin sen huolellisesti. Kipaisin hakemassa suitset ja satulan, jonka nostin satulatelineeseen oven ulkopuolelle. Heitin ohjat kaulalle ja suitsin ponin. Se avasi suunsa kiltisti (kuten aina) ja kiristin remmit. Nostin satulan selkään ja kiristin vyötä sen verran, että se pysyi selässä. Nappasin kypärän naulasta ja kiinnitin leukahihnan. Kun kaikki olivat valmiita siirryimme kentälle, joka oli huomattavasti viileämpi maneesia, koska se sijaitsi varjossa tähän aikaan iltapäivästä. Ponnistin selkään ja kiristin vyön, sitten lähdimme tallustamaan uralle.

Alkukäynneissä meidän piti jo myödätä kädellä askelten mukana ja Omppu muistutti ikuisuusongelmastani, kantapäistä. Matilda liikkui reippaasti eikä minun tarvinnut käyttää ajatustakaan ponin liikkumiseen. Kävelimme viitisen minuuttia, kunnes käskettiin ottamaan ohjat. Pidin hyvän tasaisen tuntuman ponin suuhun ja se käveli uraa pitkin korvat hörössä. Teimme pääty-ympyröitä, tällä kertaa omaan tahtiin. Ne eivät oikein sujuneet, näyttivät neliömäisiltä. Uhrattuani pienen ajatuksen pohkeelle ja sisäohjalle alkoi sujua paremmin. Vaihdoimme askellajia raviin ja ympyrät sujuivat hyvin, joten siirryimme suoraan väistöihin. Matilda teki kaiken nätisti, vaikka omat kädet ei oikein meinanneetkaan pysyä sään yllä (sekin yleinen ongelma minulla). Pohkeenväistön jälkeen saimme siirtyä ympyröille laukkaamaan. Poni nosti innoissaan laukan, mutta pettyi hieman, kun käänsin sen jälleen ympyrälle. Kuitenkin se laukkasi innoissaan porukan jatkona. Muutaman kierroksen jälkeen aloimme harjoitella askeleenpidennystä ja lyhentämistä kaikissa kolmessa askellajissa. Laukassa pidennykset meinasivat hieman riistäytyä käsistä Matildan vedellessä lähinnä kiitolaukkaa uralla. Muutaman laukkaympyrän jälkeen poni kuitenkin rauhoittui ja saimme ruveta tekemään ravissa loppuverryttelyä. Huokasin todella helpotuksesta, kun saimme kääntää käyntikierrosten jälkeen keskihalkaisijalle ja laskeutua ratsailta. Tunti oli ollut rankka!
- Kiitos tunnista, voitte viedä hevoset talliin, Omppu sanoi ja saattoi jopa hymyillä hieman, ellen väärin nähnyt.

Keskiviikkona astuessani talliin siellä oli jo täysi tohina päällä.
- Mitäs mitäs? ihmettelin ilmoitustaululla parveilevaa tupaa.
- Täällä on lista, Werry hihkaisi huomattuaan minut.
- Vai oikein lista? No mitäs se sanoo? Naurahdin huvittuneena.
- Enpä tosiaan tiedä, Werry sanoi salaperäisesti ja siirtyi sen verran, että näin paperiarkin.
Listassa luki kirkkaanpunaisin kirjaimin "kaikilla esteitä, valitkaa mikä tahansa muu paitsi oma hoitsu". Tästä tulisikin jännä tunti, leiriläiset eivät nähtävästi olleet toipuneet shokista, koska kaikki seisoivat hiljaa. Toivoivat kai jonkunlaista auttavaa kättä tai kristillistä tasajakoa. Koska hommaan ei tullut minkäänlaista eloa seuraavaan viiteen minuuttiin, päätin pestä käteni koko jutusta ja totesin ottavani Kasteen, mikäli Werrylle sopi.
- Mä otan sitten Matildan, jooko? Werry naurahti ja iski silmää.
En ollut nähtävästi ollenkaan väärässä sen suhteen, että tunnista tulisi vähintäänkin mielenkiintoinen. Maaria ja Vilmu vaihtoivat myös hevosia keskenään ja Julie ja Vipsu. Jassu sai ottaa Ompun luvalla Kummituksen. Tajusin liian myöhään, että olisinhan minäkin voinut ottaa jonkun ketä meillä ei käytössä ollut ollut, mutta en kehdannut enää mennä kysymään Ompulta. Ratsu oli toki tuttu minulle, muttei välttämättä ollut ensimmäisten toiveiden joukossa kuitenkaan.

Kun hevoset oli laitettu kuntoon, Omppu tuli komentamaan meidät kentälle. Kaikki näyttivät hullunkurisilta uusien hevostensa kanssa ja nainen hymyili ohi käveleville ratsukoille. Minun kohdallani hän kohotti kysyvästi toista kulmakarvaansa, muttei sanonut mitään. Werryn kohdalla Ompun pokka petti totaalisesti ja koko porukka ratkesi nauramaan.
- Eikös Werrylle löytyis jotain vielä pienempää? nainen tiedusteli.
- No ajattelin mä ensin Kummitusta, mut Jassu ehti sen jo viedä. Werry sanoi iskien silmää opettajalle.
- No ehkä Matilda tämän tunnin juuri jaksaa, Omppu sanoi päätään pudistellen.
Ei Werrykään mikään kovin pitkä ollut, mutta luultavasti 170-senttiselle naiselle joku sopivampikin ratsu olisi ollut löydettävissä. Vipsu yritti päästä epätoivon vimmalla Firen selkään ja Ompun piti mennä auttamaan, vaikka tyttö seisoi korokkeella. Julie ja Vipsu vaikuttivat tyytyväisiltä ratsujensa selässä, Werry vaikutti hieman jännittyneeltä. En kyllä tiedä miksi, Matildahan oli itse rauhallisuus. Kaikkien päästyä selkään lähdimme kävelemään muutaman kierroksen uralla. Ompun nosteltua puomit ja tolpat keskelle kenttää, oli aika aloittaa alkuverryttely. Keskiympyrät molemmilta pitkiltä sivuilta ja lyhyillä treenattiin pysähdyksiä.
- Vipsu, älä anna Firen ryntäillä! Jos se puuhaa omiaan, käännä voltille ympyrän sisälle rauhoittumaan. Hyvä, juuri noin!
- Werry, jokos Matilda voisi siirtyä raviin? Käytä raippaa, jos mitään ei tapahdu! Omppu ohjeisti.
Vilkaisin takana tulevaa ratsukkoa, Matilda ravasi korvat luimussa miltei Kasteen takapuolessa kiinni ja teki ilmeisesti kaikkensa, ettei sen tarvitsisi kuunnella Werryn apuja.
- Okei, sitten Werry kärjessä kokorataleikkaa ja sama toiselta puolen!

Hidas Werry ei oikein ymmärtänyt ohjetta, vaan ratsasti toisen kokorataleikkaan sijasta suoraan. Onneksi perässä tuleva Vipsu oli hereillä ja käänsi Firen lävistäjälle. Ruuna ei tykännyt ideasta, mutta päätti kumma kyllä totella pienikokoista tyttöä. Werrykin oli päässyt takaisin samaan suuntaan muiden kanssa. Matilda touhotti kamalaa vauhtia uraa pitkin Kummitus vanavedessään. Kaste köpötteli toistaiseksi rauhassa jonon jatkona, mutta tamman ilmeestä näki, että sitä ei touhu miellyttänyt.
- Sitten tullaan puomit ravissa L-kirjaimesta kohti C:tä. Vuorotellen vasemmalle ja oikealle, toistuvasti, ymmärsikö Werrykin?
Tytön nyökättyä saimme aloittaa harjoituksen Werry kärjessä.
- Hieman hitaammin, muista pidätteet. Matilda hieman hitaammin ja Kummitusta eteen, Vilmu!
Hetken ihmeteltyämme tehtävä alkoi sujumaan, vaikka Fire loikkikin puomien yli isoilla loikilla saaden Vipsun lentämään toistuvasti kaulalle ja Vappu tahtoi hypätä kaikkien puomien yli yhtäaikaisesti nostaen laukan ennen puomeja. Vielä tovin treenattuamme tehtävä sujui ja meidät ohjattiin ympyrälle laukkaamaan yksitellen, muut saivat hetkisen kävellä. Ensimmäisenä vuoroon pääsi Vappu, joka rynni eteenpäin viisveisaten Vilmun pidätteistä. Hetken kuluttua yhteinen sävel kuitenkin löytyi ja tyttö sai tamman jopa hidastettua käyntiin harjoituksen päätteeksi. Seuraavaksi tuli kiltti Matilda ja sitten Kaste, joka oli ilmeisimmin saanut tarpeekseen jonotuksesta ja ryntäsi ympyrälle, kuin ohjus minun tarratessa harjaan. Ennen kuin Omppu ehti varoittaa, tamma alkoi pukitella hurjannäköisesti ja sai minut kaulalle. Sain kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla tuupattua itseni takaisin satulaan ja hidasti ponin käyntiin siirtyen jonoon nolona. Toinen harjoitus sujui hyvin, vaikka silloinkin oli vauhtia liikaa.

Välikäyntien aikana Omppu suunnitteli esteitä ja laittoi pienet ristikot (40-50cm) suhteutetulle välille, jonka jälkeen oli aika ottaa ohjat. Lähestyminen tapahtui ravissa ja ensimmäisen esteen jälkeen jatkettiin laukkaa toiselle. Matilda ja Werry saivat aloittaa, poni laahusti esteelle välinpitämättömästi ja onnistui jopa tiputtamaan sen saaden koko jonon nauramaan hysteerisesti. Poni ei todellakaan nostanut laukkaa ennen toista estettä, vaikka Werry teki kaikkensa sen nostamiseksi. Toinenkin este putosi kolahtaen, kun etukavio osui siihen.
- Ihan hyvä, seuraavaksi reippaammin vaan eteen, jos se ei usko, käytät kunnolla raippaa kaulalle! Omppu kommentoi.
- Ja sitten Vappu!
Tamma ravasi kiltisti muiden ohi, mutta nähdessään esteet se syöksähti laukkaan. Vilmu sai sen kuitenkin hienosti hallintaan ennen estettä ja hevonen pomppasi mallikkaasti molemmat esteet. Vilmu taputti ratsunsa kaulaa mielissään saamistaan kehuista ja käänsi ruunan toisten perään.
- Alussa voisi olla hieman rauhallisempi, mutta muuten ihan hyvä. Opettaja kommentoi suoritusta.
- Ja sitten Maaria ja Casino!
Poni ravasi ristikkoa kohti nätisti, mutta pomppasikin yli hirveän loikan. Maaria lensi varmasti puoli metriä ilmaan ja ehti vain vaivoin laskeutua satulaan, ennen kuin ori ponnisti jo toisen esteen yli. Maaria hidasti hevosen pikaisesti käyntiin ja onki jalustimet jalkaan, hänkin oli melkoisen nolon näköinen. Tehtävän piti kuitenkin olla meille todella helppo.
- Kamala mikä loikka! hän valitti päästyään jonoon.
- No onhan se kieltämättä aika iso estekin, Werry totesi saaden edempänä jonottavat hihittämään.

Kaikki tulivat edelliskierroksen menestyksen vuoksi tehtävän uudelleen. Tällä kertaa Werry sai tammansa laukkaamaan ja se tiputti vain toisen esteen sekä sai pidettyä ravissa ristikolle asti ja pysyi hypyssä mukana.
- Oikein hyvin meni, Omppu kehui kaikkia tunnin jälkeen.
Lopuksi otettiin pientä pystyä ympyrällä, kolme ratsukkoa kerrallaan. Pitkällä sivulla sai harjoitella raviväistöjä. Viimeisen suorituksen jälkeen opettaja nosti pystyn 80cm:n korkeuteen ja halukkaat saivat tulla sen vielä pari kertaa ympyrällä. Muita halukkaita ei meidän lisäksi sitten ollutkaan. Kaste laukkasi oikein hyvällä temmolla ja Omppu kehui suoritusta esimerkilliseksi! Myös muut suoriutuivat 70cm esteestä hyvin, vaikka Vapulla olikin melkoisesti vauhtia, jotenkin Vilmu vain onnistui keikkumaan mukana.
- Okei, tullaanpa vielä muutama kerta!
Ratsukot suoriutuivat hypyistä hyvin ja ennen meidän vuoroa Omppu kääntyi hymyillen puoleeni.
- Eikös nosteta vielä kymmenellä sentillä? hän kysyi.
- Joo, nosta toki. Hymyilin kainosti.
Kehuin Kasteen maasta taivaisiin onnistuneiden hyppyjen jälkeen ja kysyin Werryltä oliko tammalla hypätty enemmänkin.
- Sillä on kotimaassaan kisattu kuulemma metrin luokkia, täällä sillä ei olekaan kukaan muu hypännyt mun lisäksi aiemmin. Hyvinpä tuo näkyy sujuvan sinultakin. Werry hymyili.
Olin varmasti aivan punainen kehujen vuoksi, sillä Omppu loi minuun huvittuneen katseen.

Iltapäivän tunnilla hyppäsimme samaa tehtävää, koska se osoittautui melkoisen haasteelliseksi. Ratsastimme tämän tunnin ryhmissä ja kaikki menivät hoitsuillaan. Löysin hevoseni helposti laitumen vaihdonkin jälkeen ja laskin harjapakin karsinan eteen. Avasin oven ja jäin tamman haisteltavaksi. Rapsutin sitä harjasta ja suljin oven huolellisesti sitoen tamman varoiksi kiinni, vaikka se kyllä vaikuttikin rauhalliselta tapaukselta tänään. Hieroin hevosen kauttaaltaan sualla ja sitten harjasin irtokarvat ja pölyn harjalla pois. Harjasin vielä viimeistelyksi pehmeällä harjalla vatsanalusen ja jalat. Lopuksi harjasin pään ja otin kaviot. Sain varustettua helposti. Sitten puin suojat jalkaan ja laitoin kypärän ja turvaliivin päälle. Tartuin ohjiin ja veimme hevoset kentälle Werry ja Kaste etunenässä. Laskin jalustimet ja haparoin jakkaralla jalustinta jalkaan, lopulta pääsin selkään ja lyhensin jalustimia noin kymmenellä reiällä. Omppu auttoi Vilmun selkään ja tarkisti satulavyöt, sitten mentiin uralle. Sain antaa melko reippaita apuja, jotta tamma olisi kävellyt edes kohtuullista vauhtia. Otettuamme ohjat tunti alkoi jälleen ympyräharjoituksella, jossa tehtiin tällä kertaa pysähdyksiä neljään pisteeseen.
- Jassu, älä anna Amon kävellä ennen kuin se saa luvan. Ja Jannica, nyt vauhtia siihen elikkoon, sen pitää lähteä liikkeelle, kun sinä tahdot!
Jouduin käyttämään koko alkutunnin reilusti pohjetta, mutta toisinaan tamma kuitenkin lähti ihan kivasti pohkeesta eteen. Vaihdoimme suuntaa ja teimme toiseen suuntaan samaa uralla.

Minua huvitti Werryn taistelu Kasteen kanssa suunnanvaihdosta, vaikka täytyy kyllä myöntää, etteivät muutkaan hevoset helpoimmasta päästä olleet. Tällä hetkellä omani kuitenkin kulki ihan hyvin. Tulimme seuraavaksi ravissa puomitehtävää keskihalkaisijalla jälleen ja annoin reippaasti pohkeita tehostaen tahtoani raipalla. Kunnon ravin saavutettuamme kehuin paljon. Käänsin Werryn perässä puomeille ja ajoin tammaa eteen. Nousin kevyeen istuntaan juuri ennen puomeja ja napautin raipalla muistutukseksi.
- Tämähän alkaa jo sujumaan, Omppu kehui.
Otimme sitten samaa laukkatehtävää vuorotellen, hieman jännitti saisinko tamman laukkaamaan koko ympyrän. Werry pääsi ensin näyttämään kykynsä ympyrälle, Kaste ei olisi millään halunnut mennä rauhallista laukkaa, mutta alistui lopulta ratsastajansa tahtoon. Seuraavaksi oli meidän vuoro. Matilda ei ensin halunnut erkaantua muusta joukosta, joten napautin sitä raipalla. Tamma laukkasi hallitusti kolme kierrosta ympyrällä ja pidin laukkaa yllä antamalla toistuvasti pohkeita. Sitten oli Vipsun vuoro, tällä kertaa hän oli hieman ennakoinut edelliskerran jälkeen ja tiesi mitä odottaa. Ruuna lähti jälleen kuin ammus jonosta villisti pukitellen. Vipsu lensi kaulalle, mutta onnistui pääsemään laukassa takaisin satulaan ja jatkoi pari kierrosta ympyrällä laukkaa. Toisella kerralla sujui paremmin, hurjapäät käyttäytyivät rauhallisemmin ja Matildakin nosti laukan heti ensiyrittämällä.

Välikäyntien jälkeen Omppu kokosi esteet ja tulimme jälleen ravissa pienet ristikot. Saimme aloitusvuoron. Vaikka kuinka ajoin tammaa eteen se kolisteli puomit alas ja laahusti sitten jonoon. Myöskään Kasteen kohdalla ei ollut tapahtunut muutosta parempaan ja tamma ei halunnut nostaa laukkaa toiselle esteelle. Casino rynni esteiden ylitse valtavin loikin, mutta Vilmun onnistui pysyä kyydissä. Ainoastaan Maarialla meni tehtävä hyvin. Mietin itsekseni, että mitäköhän estetunneista tulisi, jos saisin joskus alleni Firen tai Kasteen, ei varmasti mitään, kun en saanut laiskamatoakaan liikkumaan. Meidän vuoron tullessa uudelleen komensin Matildan reippaaseen raviin. Ristikko meni hyvin, mutta toinen este putosi. Ristikko kohotettiin pystyksi ja tultiin molemmat vielä kerran noin 80-senttisinä. Nyt ei ollut varaa hidastella, esteet olivat jopa tamman kokoiselle niin suuria, että sen oli oikeasti hypättävä, mikäli mieli yli päästä. Ajoin siis reippaaseen laukkaan, ihmeekseni se totteli hyvin ja suoriuduimme tosi hienosti! Tamma suorastaan liiteli esteiden yli! Omppu käski jatkaa suoraan pari kertaa, kun tammaan on tuo vaihde saatu päälle, sitä ei kuulemma enää toiste löydy, hän naurahti. Kannustin Matildaa jatkamaan jonon ohi laukassa, se jatkoi hämmentyneenä, mutta hyppäsi esteet pehmeästi. Kehuin tammaa ja halasin sitä palatessamme jonoon. Olin aivan hikinen tunnin päätyttyä, mutta tyytyväinen ratsuuni. Loppuverryttelyjen jälkeen annoin pitkän ohjan ja kävimme kävelemässä uittolammelle loppukäynnit, jossa kahlailimme hieman.

Torstaina oli luvassa kevyempi päivä, mikä oli varmasti tervetullut asia lämpötilan noustessa jo aamupäivällä 25:n asteeseen! Kesälomapäivä oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ilman pilvenhattaraakaan taivaalla. Ensimmäinen tunti pidettäisiin vasta lounaan jälkeen, oli niin kuuma jopa kentällä, että hevoset läkähtyisivät. Yhdeksän paikkeilla zombailimme tallille katsomaan voimmeko auttaa aamutallissa. Saimme kasan ämpäreitä ja suoritettuamme ruokinnan lähdimme apuna vaihtamaan vesiä kauimmaisille laitumille. Sieltä palattuamme istuskelimme verannalla, osa torkkui ja loput lukivat tai keskustelivat. En jaksanut kovin kauaa istuskella aurinkoisella terassilla, joten suuntasin katsomaan tarvitsiko tallityöntekijä apua. Muutama karsina oli vielä siivoamatta ja poika otti kiitollisena avun vastaan. Huh, mitä hommaa näin helteellä! Siistin myös satulahuoneen ja putsailimme varusteita. Pesin vesikarsinan seinät ja hän siisti toimiston ja lakaisi lattiat. Nyt koko talli hohti puhtauttaan ja lähdimme kastelemaan maneesia. Pihan siistimisen jälkeen emme enää jaksaneet uurtaa, vaan haimme keittiöstä limsat ja yhdyimme toisten joukkoon terassille. Ratsastustunnit sujuivat hyvin, kävimme maastossa. Illalla olin lopen uupunut kaatuessani petiin, nukahdimme varmasti ennen kymmentä.

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisissa merkeissä. Join aamukahvia verannalla jo ennen kuutta aikaisen nukkumaanmenon johdosta. Luin sivusilmällä kaverien päivityksiä Facebookista. Pihalla juoksenteli kaksi sorsaa, jotka kipittivät kiireesti naapurin pihamaalle minut huomattuaan. Aamiaisen jälkeen saimme lähteä Ompun mukaan uudelle maastoreitille. Valitsin ratsukseni jälleen Matildan, joka tarvitsi lisää maastokokemusta, muutkin menivät hoitsuillaan ja Omppu päätti ottaa Kummituksen. Omppu naureskeli, että Vilmu oli sen kokoinen, että ratsastaisi Karkilla ja Bisselläkin vallan mainiosti. Vilmu ei pitänyt ilmeisesti ajatusta kovinkaan hyvänä väittäen olevansa poneille jo liian iso, en kyllä ihmettele yhtään, ei Vilmu iso ollut, mutta Bisse sen sijaan tunnettu hankalasta luonteestaan. Sitä harvoin näkyi sitä paitsi kokonsakaan puolesta tunneilla. Olin itse ajanut oria joskus, ihan hyvin sen kanssa pärjäsi, jos oli aiempaa kokemusta. Mutta ei ori mitenkään helppo ollut siinäkään hommassa. Ratsut eivät pahemmin hössöttäneet reissun aikana, vaikka reitti oli kaikille uusi.

Me pääsimme heti Ompun perään, koska maastot olivat tammalle uudet. Seuraavina tulivat Jassu, Werry, Vipsu, Maaria ja Julie ja jonon perää piti Vilmu Casinolla. Ponit olivat selvästi innoissaan päästessään keskenään maastoon. Enimmäkseen menimme käyntiä menomatkan, koska reitti oli tuntematon meille. Muutaman pätkän ravia otimme kyllä ja takaisinpäin laukkaakin. Maasto kesti noin tunnin, eikä siellä tapahtunut mitään erityistä. Sellainen rento köpöttelylenkki. Iltapäivällä kävimme kävelemässä ja uittamassa poneja, samat ratsut alla. Kovin oli sateinen keli ja päivällä tuli reilustikin vettä ennen uittamaanlähtöä. Ehdimme ensimmäisinä veteen kahlaamaan Matildan kanssa, joka yllätyksekseni oli rohkaistunut kovasti ensimmäisestä kerrasta kanssani. Monenlaisia eläimiä näkyi kotimatkalla, mutta onneksi neidit eivät niistä välittäneet (niin kaksi- kuin nelijalkaisetkaan, heh!).

Lauantaina oli pieni jännitys jo päällä leirikisojen vuoksi. Aamulla oli leikkitunti, jonne olin toivonut Casinoa, se kun ei ollut saanut osaansa moisesta huvista koskaan. Jassu otti Vapun, joka oli lyömätön yhdistelmä Maarian ratsastaman Amon kanssa leikkitunneilla. Vilmu sai tyytyä Matildaan, johon oli tosin kiintynyt maastoretkellä. Tunti ratsastettiin luonnollisesti ilman satulaa ja Omppu odotti jo meitä innoissaan kentällä radion kanssa. Hän punttasi meidät selkään ja jakoi kahteen joukkueeseen heti aluksi. Toiseen joukkueeseen kuuluivat Amo, Vappu, Casino ja Matilda ja toiseen Kaste, Blogs ja Fire. Käveltyämme alkukäynnit teimme verryttelyt omaan tahtiin ravissa ja laukassa. Kaikilla meni todella hyvin, joskin Casino aloitti heti temppuilun. Pärjäsin kuitenkin orin kanssa hyvin ja sain tilanteen haltuun. Matilda oli hieman laiskanoloinen, kun taas Casino eteni liiankin vauhdikkaasti Amo seuranaan. Heillä oli kai jonkinlainen seuraamisleikki meneillään.
- Matildalle vähän raippaa ja seurapiirihaille sielä nurkassa pidätteitä, Omppu sanoi kääntäen katseensa meihin.
- Paljon temponvaihteluja, niin saat Vilmu Matildan hereille leikkejä varten, se ei vielä tiedäkään mikä odottaa, Omppu sanoi saaden meidät jännittymään.
Vilkaisin miten muilla sujui. Blogs ravasi rennosti nätissä muodossa Amon kipittäessä sen perässä, edelleen kuin pikajuna. Matilda meni nätisti ja alkoi hieman hiipumaan vauhdin suhteen.

Varsinaiset leikit aloitimme viestillä. Kiersimme ämpärit toisessa päässä kenttää ja palasimme tuomaan viestikapulan (eli raipan) toiselle joukkuekaverille. Ensimmäinen kierros piti tehdä naistensatulassa. Jassu ja Werry lähtivät ensimmäisinä matkaan meidän kannustaessa hurjasti. Jassu eteni käynnissä ja Werry ravissa. Molemmat nauroivat niin paljon, että tulihan se Jassu sieltä alas. Omppu punttasi tytön takaisin selkään ja hän lähti hurjaan kiriin ravissa. Käännyttyään takaisin ämpäriltä Kaste äkkäsi lajitoverit ja lähti ravaamaan, jolloin Werry alkoi liukua. Hän sai kuitenkin tamman pysäytettyä ja liusui kaulan kautta maahan pompaten kengurun lailla takaisin silmänräpäyksessä. Parivaljakko ehti ensimmäisenä maaliin ja Jassu miltei heti perässä. Sitten oli meidän vuoro Maarian kanssa, molemmat lähtivät reipasta ravia, mutta pieniravista Amoa oli hidastettava ja kaveri jäi jälkeen. Ämpärien luona nostin laukan, mutta aloin miltei heti liusua alas ja siirsin ponin takaisin raviin. Amo hauskutti yleisöä, se oli myös nostanut laukan ja Maaria tippunut heti toisessa päädyssä, josta ori innoissaan tottakai lähti meidän perässä maaliin pojan juostessa perässä. Omppu maanitteli orin kiinni ja pian ratsastajakin saatiin paikalle.

Seuraavalla kierroksella selässä piti matkata takaperin. Käynnissä ja ravissa sai edetä, laukka oli kielletty turvallisuussyistä ja Julie tuhahti. Käännyin nopeasti selässä ympäri ja ohjasin sivusilmällä Casinon lähtölinjalle, Vilmu asettui toiselle puolelle. Kannustin ratsuni reippaaseen käyntiin. Matilda lähti myös ensin käynnissä etenemään, mutta nostikin sitten laukan parin ohitettua ämpärit, ja huomattuaan ettei Vilmu vahtinut sen tekemisiä, pukitti kaikenkukkuraksi tytön alas!
- Hylätty! Omppu huusi maalista, vaikka kyllähän minä näin mitä tapahtui, kun kerran selin olin poniin päin.
Naurahdin ilkikurisesti ja jatkoin oikein hitaassa käynnissä loppumatkan maaliin. Kaikki nauroivat ja Vilmu heittäytyi maahan muka mieltään osoittaen. Viimeinen pari meni nätisti käynnissä menomatkan, mutta takaisin he päättivät ravata ja Werry löysi itsensä kentänpohjalta erehdyttyään kannustamaan Kastetta hieman liikaa eteen kaarteen jälkeen.

Lopuksi pelasimme vielä hippaa, tosin hieman erilaisella säännöllä, eli kun toisen varjoa kosketti, niin jäi hipaksi. Hevosten kanssa kun ei liian likelle sopinut mennä.
- Olkaa varovaisia, kaikki askellajit ovat sallittuja, älkääkä menkö liian lähelle Fireä, Omppu varoitti.
Ensimmäinen hippana olija arvottiin ja arpaonni sattui tällä kertaa minulle. Nostin innokkaasti laukan Casinolla, joka pukitti heti, pysyin kuitenkin hyvin selässä. Kohdistin hyökkäykseni Maariaan, joka seisoi pahaa aavistamattoman Amon kanssa kentän keskellä. Hidastin raviin ja astuin varjon päälle.
- Maaria ja Amo on hippoja! kajautin ja laukkasin pakoon.
Casino katseli hölmistyneenä touhua, koska ei tajunnut mistä on kyse. Maaria kannusti Amon raviin ja yritti aluksi metsästää Jassua ja Vappua, mutta Vappu väisti itsenäisesti vastaan tulijaa. Tyttö luovutti ja suuntasi katseensa jälleen kohti minua. Minua jahdattiin melko kauan, joten Omppu määräsi muita vuorollaan hipoiksi. Julien ja Vipsun lennettyä kumpaisenkin selästä aloitimme loppuverryttelyn. Teimme Casinon kanssa paljon voltteja ravissa ja ori alkoi taipumaan kivasti eteen-alas. Sitten saimme luvan antaa pitkät ohjat ja kävellä muutamia kierroksia. Tunti oli ollut onnistunut. Tunnin päätteeksi Omppu kysyi toiveita leirikisaratsuiksi, kaikki toivoivat hoitohevostaan.

Kymmeneltä oli vuorossa teoriakoe, joka oli todella helppo. Teoriakoe sisälsi perusjuttuja hevosenhoidosta, karsinan ja tallin puhdistamisesta sekä juoksuttamiseen, tarkastamiseen, pesuun ja kengitykseen liittyen perusteet. Käytännönosiossa meidän piti näyttää hevosen esittäminen, varustus sekä kavioiden puhdistus ja varusteiden laittaminen. Puoli yksitoista saimme mennä laittamaan hoitohevosia kuntoon kisoja varten. Letitin Matildan pitkän hännän ja harjan sekä suihkautin lopuksi karvakiillotetta ennen kuin oli aika astella areenalle. Kisarata oli korkeudeltaan 90-110cm, aika perusrata mielestäni. Ja helppo, ainakin meille, voitimme Matildan kanssa kakkosryhmän radan! Palkintojenjaossa oli haikeat tunnelmat, kaksi viikkoa kestänyt ihana leiri (ja kesän viimeinen), oli päättynyt ja oli aika palata ankeaan arkeen. Onneksi opiskelu alkaisi hyvin pian uudessa hevosopistossa, jonne olin päässyt.Välipalaksi meille paistettiin muurinpohjalettuja, joita hakijatkin saivat maistella kahvin kera. Sitten oli aika hyvästellä leirikaverit ja matkata kotiin.


kuva © Michele Dunkel