Lily's Little Monster
"Monsteri"
VH06-017-3330

ROTU: shetlanninponi
SUKUPUOLI: ori
SYNTYNYT / KUOLLUT: 06.02.2008 GB / 30.08.2011
SÄKÄKORKEUS: 103cm
VÄRI: tummanrautias
OMISTAJA: Jannica VRL-04799
KASVATTAJA: Tuntematon
KOULUTUS: helppo A, 80cm, enn. 2.22,6 - 2.54,3m (st 21: 1-6-1, vs. 11 050€)
SAAVUTUKSET: SHLA-III



LUONNE

"Henkäiset ihastuksesta, kun näyttelykentälle ravaa näyttävin askelin tummanrautias shetlanninponiori, jonka paksu harja liehahtelee tuulessa, valuen itsepäisesti silmille vaikka sitä oli selvästi yritetty siistiä sivummalle. Kuinka suloinen ponipallero olikaan... Shettisori pysähtyy aloilleen ja luo ympärilleen nopean silmäyksen, kohentaen asentoaan rinta rottingilla, alkaen kuopia etusellaan maata ennenkuin hirnahtaa kimakasti, jotta jokaisen katse varmasti kiinnittyy tähän näyttävännäköiseen otukseen. Samantien ori ponnistaa uudelleen raviin, kiskoen perässään esittelijäänsä, jonka kasvot alkavat punoittaa kun tämä turhaan yrittää saada ponin pysähtymään. Shettis luimistaa ja hyppää takajaloilleen, syöksähtäen sitten pukkilaukkaan niin yllättäen, että esittelijä horjahtaa ja kompastuu omiin jalkoihinsa. Ori näkee tilaisuutensa tulleen ja syöksähtää liikkeelle korvat hörössä, laukaten kaula kaarella ympäri näyttelykenttää, väistellen taitavasti niin tuomareita kuin apuun rynnänneitä avustajiakin, saaden yleisön seuraamaan esitystä täysin uudenlaisella mielenkiinnolla. Ponikin näyttää huomanneen saman ja syöksähtää lopulta pois kentältä, hypäten näyttävästi matalan narun ylitse ja kadoten tieltään kaikkoavan yleisön sekaan perässään esittelijänsä, joka muistuttaa hetki hetkeltä enemmän kasvoiltaan ylikypsää tomaattia."

Monster on mitä persoonallisin otus - tätä shettisoria ei ihan heti kukaan unohdakaan. Monster kyllä varmistaa sen. Myönnetään, Monster ei ihan ehkä lasten käsiin sovellu, vaan tämä minikokoinen lihansyöjä vaatii kokeneen ja hyvin varustautuneen (sähkölamauttaja olisi hyvä) hoitajan, joka osaa painia karvapallon kanssa ja pistää sille jauhot suuhun. Monster on ehdottomasti kova jätkä ja eihän se nyt mikään yllätys ole, että tälläinen shettisherra päihittää friisiläisenkin mitä johtajuuteen tulee - ei lainkaan, eihän? Jep, en valehtele, sillä Monster on tosiaan Adinan orilauman ehdoton, kiistaton, uskomaton, mahdoton ... rummut kiitos... kuningas! Aivan, tämä jätkä kyllä päihittää kenet tahansa - uskokaa tai älkää. Monsteria on mahdoton kuvata yhdellä sanalla, vaikka nimi kyllä sopii tälle orille kuin nappi nallen silmään. Monsteripa tosiaan. Tosin melko kiltti sellainen, ainakin joskus. Monster kukkoilee mielellään ja pitää reviiriään tiukasti silmällä - tämä ori jos kuka osaa pörhistellä. Monsterilla esiintyminen on verissä ja ori kyllä osoittaa sen ylpeydellä. Juuri tuo vankkumaton itsevarmuus ja hurmaava persoonallisuus saivat minut alunperin ostamaankin juuri Monsterin lukuisista suloisista shetlanninponeista. Nyt kadun suuresti tekoani. No ei oikeasti, Monster ihastuttaa yhä ja tuo minikokoinen orhi onkin vienyt ainakin minun sydämeni aivan kokonaan itselleen. Epäilenpä, että se on kuopannut sen syvälle tarhansa pohjamutiin eikä luovu siitä ilman kunnon tappelua. Monsterhan on aina valmis kunnon tappeluun, tosin ihmisten parissa tämä rajoittuu uskomattomaan itsepäisyyteen. Aivan, kovapäinen jätkä ei sitten varmasti tee mitään sellaista mitä ei itse juuri sillä hetkellä halua - jos mieli ei tee ratsastuslenkille, niin hampaat liimataan yhteen ja vatsa pullistetaan niin, että satulavyötä pitäisi jatkaa paalinarulla, jotta se yltäisi ympäri. Joskus känkkäränkkä puolestaan iskee taluttaessa, jolloin jarrut lyödään pohjaan ja istuudutaan vaikka maahan, jos ei muu auta. Siinä on turha hoitajien meuhkata, kun tämä jätkä päättää ottaa yhden lomapäivän lisää, kiitos. Harmi vain, että Adinasta löytyy yhtä kovapäisiä hoitajiakin - ponihan tulee sisälle, vaikka sitten vetämällä. Kovasti se ottaakin Monsterin ylpeyden päälle ja kostotoimenpiteet ovat yleisiä - jos ei takajalan katapultti toimi, niin aina voi varautua tuttuun hampaat takalistoon - menetelmään.

Hyvinä päivinään Monster on oikein mukava oripoika, jolta irtoaa tervehdyshörinätkin tutulle hoitajalle. Laitumeltakin antaudutaan oikein vislauksesta ja portille ravataan korein askelin, mutta toki muistetaan luimia muille hevosille, jotta ne tajuavat pysyä poissa Monsterin henkilökohtaiselta reviiriltä. Mutta ikävä kyllä, Monsterilla on niitä huonojakin päiviä, jolloin känkkäränkkä saattaa iskeä useammankin kerran päivässä. Heti kun ori huomaa hoitajan lähestyvän, niin karkuun nelistetään oikein pukitellen. Harmi vain, että nokkelat hoitajamme ovat liiankin nokkelia ja varaavat usein houkuttelevan ja rapisevan leipäpussin mukaansa taskun pohjalle. Pakkohan sitä on hidastaa ja kääntyä katsomaan taakse, kun mokoma rapistelu kantautuu korviin. Viimeistään siinä vaiheessa kun muut hevoset alkavat parveilla hänen hoitajansa luona, niin johan tulee jalkoihin liikettä - tällä kertaa päinvastaiseen suuntaan ja mokoma tungeksijajoukko hajotetaan hetkessä pois tieltä. Hoitaja on vielä sen verran nopeakin, että ehtii aina nappaamaan harjasta kiinni, vaikka Monster miten yrittäisi olla nopea ja napata herkut lennosta. Eipä kai siinä auta, kuin vähän luimistella ja huitoa hännällä ilmaa. Mutta sitten pitää kerätä ylpeys uudelleen, kaartaa vähän kaulaa ja höristää korvia - laitumelta poistutaankin tasaisessa käynnissä, hoitajan saadessa taluttaa oritta kaikessa rauhassa. Riimunnarun päässä temppuilu ei kuulu Monsterin tapoihin, paitsi jos itsepäisyyskohtaus iskee. Harmi vain, ettei Monster sitten pärjää hoitajalle riimunnarun kiskomiskilpailussa - mikä on tietenkin hivenen noloa, joten talliin pyritään astumaan nopeasti hoitajan rinnalla, jotteivat muut vain luulisi etteikö Monster muka ihmiselle pärjäisi. Karsinan turvissa on hyvä vähän luimistella ja huitoa hännällä, mutta kummakos se, jos hoitaja vain huiskauttaa hänen pelotteluyrityksilleen kättään ja alkaa puhdistamaan kavioita huolimatta hänen hirmuisista uhkailuyrityksistään. Noo, sitten vähän päivästä riippuen joko kohtaloon alistutaan ja nostetaan kaviot nätisti pyydettäessä ilmaan, samalla kun ruvetaan katselemaan käytävälle korvat hörössä (sekä tietenkin muistetaan hirnua ohikulkeville neideille) taikka sitten koetetaan vähän näykkiä. Siihenkin ovat nämä harvinaisen nokkelat hoitajat kuitenkin kehitelleet estomekanismin - lyhyelle sidottu riimunnaru kun stoppaa kiinni ennenkuin hampaat ovat lähelläkään hoitajan takalistoa. Sekös harmistuttaa tätä karvapalloa. Voimat kun ei riitä kavion kiskomiseen maahankaan asti. No onneksi takajalkaa voi joskus tarjota vähän tavallista rivakamminkin hoitajalle, mikä tosin ei useimmiten näytä hoitajaa pahemmin hymyilyttävän. Ah ja toki voi räpsiä hännällä hoitajaa suoraan naamaan sillä aikaa kun tämä ahertaa hänen takajalkojensa kimpussa. Aina he kuitenkin moisen käytöksen nielevät, suunnittelevat varmasti kostotoimenpidettä ratsastuksen saralla. Mutta harjauksesta ei tämäkään oriherra voi kieltäytyä, sillä mikäs tuntuisi yhtä hyvältä kun hierova kumisuka kyljellä. Silloin pikkuinen Monsterimme on kuin ihmisen ajatus, sitä ollaan kuin enkeli ja nautitaan joka harjan vedosta karvalla. Siitä hyvästä otetaan kyllä pari ylimääräistä halausta ja suukkoakin vastaan, pitäähän sitä hoitajallekin jotain iloja suoda. Varusteiden näkeminen tosin saa hivenen kiihtymään, joskus innosta, joskus ärtymyksestä. Joskus on mukava ottaa kuolaimet suuhun (toki ei koskaan liian helposti, ettei hoitaja vain luule että tallin Monsteri on muka tulossa vanhaksi ja kiltiksi), eikä satulavyönkään kanssa jaksa pahemmin pullistella. Mutta joinain päivinä taas hampaat on liimattu kuin toffeella yhteen ja by the way, tämä Monsterihan on voittanut ponien maailmanmestaruuskilpailut vatsan pullistelussa satulavyön kiristyksen aikana. Siinä saakin hoitaja äheltää naama tomaatin värisenä, ellei mokoma ketku sitten toimi epäreilusti ja kutita oria vatsanalta - sekös saa nytkähtelemään ja kutisemaan, jolloin keskittyminen usein herpaantuu ja tuo kieroliero hoitaja ehtii kiristää satulavyön ennenkuin keuhkot on vedetty uudelleen täyteen ilmaa. Ja harmi että tuo hoitaja on vielä usein niin pitkä, ettei pään kohottelu suitsittaessa tehoa ja hampaatkin irtoavat toisistaan, kun sormen työntää hammasloveen. Ei nämä ihmiset niin tyhmiä olekaan kuin miltä näyttävät, vai mitä?

Monster on myös tunnettu uteliaisuudestaan - saavuttihan tuo yliutelias karvapallo tallin ehkä aikanaan säikyimmän hevosen luottamuksen pelkällä ihastuttavalla olemuksellaan. Nykyään tuo aranpuoleinen shettisori, Pelle, onkin tämän jätkän paras kaveri. Mutta kyllä Monsterin uteliaisuus ilmenee tuhannella muullakin eri tavalla, vaikka en kyllä tiedä onko uteliaisuudella mitään tekemistä tammalaitumen puolelle karkailtaessa. Neidithän ovat Monsterin suuri rakkaus, niin isot kuin pienetkin ja silloin kyllä kilpakosiskelijoiden tai salarakastajien ei parane naamaansa näyttää kun tämä ori aloittaa hurmausrituaalinsa. Mikäs sen parempi tapa napata tamman sydän itselleen kuin esitellä vähän lihaksia ja liikkeitä? Harmi, että hoitajilla on tapa tulla häiritsemään rakastavaisia kesken kaiken - hurmausrituaali jää auttamatta useimmiten kesken, kun hoitajat piirittävät tämän hurmurin ja hätistelevät pois tammojen luolta, ovat kai mustasukkaisia, raukkaparat. No pitäähän se myöntää, että kyllä noista umpikieroistakin hoitajista on ainakin vähäsen pakko tykätä, eritoten kun he juoksevat aina yhtä kärsivällisesti pitkin maita ja mantuja tämän karkuteille aidanraosta päässeen karvapallon perässä. Niinhän sitä sanotaan, rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Ratsastaminen - joskus se on lajeista ylväin, joskus taas kieroon kasvaneiden hoitajien kostotoimenpide kiukuttelun vuoksi. Pakko vain purra kuolainta korvat luimussa ja tyytyä seisomaan aloillaan sen aikaa, kunnes hoitaja on saanut kiskottua takalistonsa satulaan. Liikkeelle lähdetään pohkeista ja ohjia kiristämällä pysähdytään. Easya eikö? Kyllä, myönnetään, Monsteri alistuu käynnissä tekemään mitä tahansa - kentällä mennään voltteja ja peruutetaan jos niikseen tulee. Mutta kunhan vauhti alkaa vähän lisääntymään ja ärtyisyysaste kasvaa niin tällä jätkällä on muutama ässä hihassa. Vähintään kerran viikossa yleisölle avoimeen näytökseen lukeutuu pukitusrodeo, takajaloille hyppiminen ja omaperäinen nelistänympärikenttääniinkovaakuinjaloistalähtee. Ounou, ratsastajan ilme on tosin usein hivenen uhkaava kun pöly laskeutuu ja punaisiksi muuttuneet kasvot lähestyvät. Eikä minnekään pääse karkuun, pakko vain seistä aloillaan kun ratsastaja jo toistamiseen kiskoo takalistonsa uudelleen satulaan. Yleensä sen jälkeen on pakko alistua ravivoltteihin ja pohkeenväistöön, tippuminen kun tuntuu antavan näille umpikieroille olennoille suorastaan raivokasta päättäväisyyttä ja teräksiset pohkeet, niin ettei tälläisen karvaisen poniotuksen auta muu kuin mennä sitä hidasta laukkaa uraa pitkin. Toisaalta, yleisö ainakin viihtyy. Pakko myöntää, että tämä Monsteri taitaa tosiaan olla joskus hieman kovapäinen kaveri, mutta toisaalta liikkeitä kyllä löytyy - niitä hivenen omaperäisiäkin. Joinain päivinä koulua mennään varsin sopuisasti ja sulavasti, niin että hoitajalta irtoaa ylimääräiset kehutkin ja hyvällä tuurilla pari herkkuakin kiitokseksi.

Esteillä tämä poika lentää - joskus tosin ilman ratsastajaa. Ei vaineskaan, esteillä tämä herra osaa mennä nätisti, ainakin alussa. Lämmittelyyn keskitytään ja kavalettienkin yli ravataan ilman että yksikään kavio kolahtelee puomeihin. Siitä hyvästä saattaa irrota ratsastajalta taputuskin kiitokseksi. Esteillä tällaistä Monsteria kutsutaan usein kovasuiseksi luupääksi, sillä esteille on niin mukavaa rynniä vaikka ratsastaja stoppaisi miten paljon tahansa ohjista. Usein esitykseen lukeutuu korvien luimuun painaminen, pukitus ja syöksy kiitolaukkaan - suoraan kohti estettä. Joskus tosin pääsee este tulemaan liian lähelle kovassa vauhdissa, jolloin parasta on iskeä kaikki neljä jarrua pohjaan yhtäaikaa - yllättävän usein sitä saa sitten ihailla ratsastajan hyppyintoa, kun tämä jatkaa matkaansa - tälläkertaa kuitenkin ilman ponia. Hyvinhän tuo hyppääminen näyttäisi ratsastajalta sujuvan vaikka ilman tälläistä karvatuppoa takaliston alla. Laskeutuminen tosin vaatii vähän hiomista. Ja kumma ettei noita ratsastajia sitten hymyilytäkään pahemmin, vaikka este on ylitetty kunnialla - mokomat orjapiiskurit, eivät koskaan ole tyytyväisiä mihinkään. Taas niillä tuntuu sitten olevan umpikieroutuneen luja tahto ja rautaiset pohkeet - sen jälkeen tämäkin karvatuppo saa pistää jalalla koreasti ja hypätäkin sen esteen yli ilman minkäänlaisia rynnimisyrityksiä. Myönnetään, tämä Monsteri kaipaa vähän ohjausta ja päättäväistä asennetta - sen jälkeen este kuin este ylittyy oikein näppärästi. Ilmavaraa on usein useampi tuuma ja laskeutuminenkin on huolellisen hallittu. Joskus tosin on ihan pakko hivenen pukitella esteen jälkeen, mutta ne ovat pelkkiä ilopukkeja, onhan yksi este taas takanapäin. Kyllä tämä orhi osaa - siinä saavat muut katsoa kateellisena, kun tälläinen upea komistus nelistää kentällä ja hyppii esteiden ylitse kuin vettä vaan. Tosin suora lähestyminen on kaiken A ja O, vinosti esteelle tultaessa tämä Monsteri kyllä kieltäytyy, eikä suostu hyppäämään silloinkaan jos lähestymismatka on liian lyhyt. Mutta hyvä lähestyminen ja up! Tiukkoihin käännöksiin tämä poni kyllä taipuu myös, kunhan varoo ettei karvapallero pyörähdä samantien 360 astetta ympäri tai jumitu vatsanympäryksestään tiukkaan rakoon (hah, ihan kuin noin muka koskaan kävisi).

Maastoesteillä Monsterin lempinimi on tykki - arvatkaapa miksi? Juuri niin, se tykkää nelistää kuin tuli hännän alla pitkin metsää. Tosin tällaisia karvaisia ponioreja ei ole luotu nelistämään ympäri maita ja mantuja, joten on täysin ymmärrettävää että Monsterinkin kaltainen, hurjan lihaksikas orhi väsähtää jo 500 metrin juoksussa. Hyvä on, kilometri ehkä enintään, mutta silloin saattaa kyllä muutama virhepistekin kertyä - tuosta estekosketuksesta nimittäin. Myönnetään, ei taida olla Monsterin laji tuo moinen maastoesteratsastus - eritoten kun väsyneenä tykkää keppostella, jotta pääsee hetkeksi levähtämään. Pukittelu ja kieltäytyminen kuuluvat lempikepposiini - eritoten vesiesteeseen ratsastaja on kiva molskauttaa ja matkata itse lähimmälle voikukka-apajalle.

Maastossa Monsteri on kiva poika ja osaa kulkea varsin nätisti jätkäporukassakin. Tammojen lähellä kun ovat vähän muut asiat mielessä... Mutta näin poikien kesken alistuu jopa kulkemaan lauman hännillä - kovasti yrittää edellä kulkijoita näykkiä mahdollisuuksien tullen, ettei vain hetkellinen johtoasema kilahda kalloon. Harmi vain, että ovat yleensä nuo isokokoisemmat jätkät vähän rivakampia liikkeissään - Monsteri saa töpötellä jaloillaan melkein kokoajan ravissa, jotta pysyy porukan mukana. Mutta mieluummin hikoilee, kuin näyttää muille orheille kuinka paljon moinen maastourheilu kunnon päälle joskus käykään. Yksinkin Monsteri osaa kuljeksia, säikkyminen ei ole koskaan kuulunut luonteenpiirteisiin. Sen sijaan uteliaisuus kyllä on ja liikenteenkin seassa on innoissaan ohikulkevista autoista niiden pelkäämisen sijaan. Ratsastaja aina joutuukin toppuuttelemaan intoa, ettei poni könyä konepellille istumaan. Siinä olisikin kuskilla katsottavaa - harvoinpa sitä ponia näkee konepellillään istuvan. Ehkäpä ratsastaja lukee Monsterin elekieltä - mokoma liero, mitään siltä pysty salaamaan - sillä yleiset tiet ovat melko välteltyjä maastoilureittejä. Mutta metsissä kuljeksii rauhallisesti ja itsevarmasti, vaikeassakin maastossa kulkeminen sujuu kepeästi ja ilman kompurointia. Paikoillaan tosin malttaa harvoin pysyä. Käyntikestävyyttä kyllä löytyy - kävellen voisi vaeltaa vaikka kuinka kauas tahansa. Joskus on tosin pakko pysähtyä maistelemaan ruohotupsuja polun varrelta - jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Harmi vain, ettei tuo umpikiero liero selässäni anna minun jämähtää paikoilleni laiduntamaan, vaan matka jatkuu vaan. Kuten sanoin, säikyn harvoin, mutta vaikka mielessäni käväisisikin hetkellisesti vauhkoontuminen, niin minut löytää melko varmasti lähimmältä niityltä laiduntamasta. Minnepä koira karvoistaan pääsisi.

Tämä jäpikkä osaa vetää kärryjäkin ja varsin hienosti vieläpä. Kärryjen edessä usein pistetään jalalla koreasti ja ravataan nätisti - kuskille ei kiukkua koskaan. Kärryjen edessä on kovasti raviin taipuvainen, sortuu harvoin laukkaamaan edes pyynnöstä ja siksi pääsee etupäässä esittelemään kisaajan taitojaan raviradoille. Kärryjen vetäminen on aina ollut tälle karvapallerolle mieluisaa puuhaa, joten valjastaminen kärryjen eteen sujuu leikiten.

Vesipetona Monsteri myös tunnetaan ja uiminen onkin kovasti mieleen - edes kaulaan ripustautuva hoitaja ei haittaa kun polskutellaan syvemmällä vedessä. Mutta pesemistä tämä poika inhoaa, yhyhyy, tulee ihan kylmän väristykset, kun ajatteleekin koko asiaa. Hoitaja tosin onnistuu aina huijaamaan tälläisen viattoman elikon sinne pesukarsinaan rapisevan leipäpussin avulla - sitten ei auta enää muu kuin luimia ja narskutella hampaita, kun se törkimys kastelee kiiltävän karvan. No hyvä on, loppua kohden pesu kyllä tuntuu varsin mukavalta, mutta alussa se inhottaa kovasti. Ja vesiletku on varmasti naamioitunut käärme, katsokaa vaikka. Kuljetuskoppiin poika nousee tottuneesti ja aristelematta, sillä kilpailuissa on tullut käytyä sen verran monesti ettei kuljetus enää tunnu missään. Kyllähän se vähän huojuvan tuntuista kyytiä on, muttei missään nimessä stressaavaa. Kisoihinkin ollaan aina menossa oikein innolla, tämä poika nimittäin rakastaa kilpailujen huumaa ja yleisöä (jos ette nyt ole vielä sattuneet huomaamaan) enemmän kuin mitään muuta. Esiintyminen on verissä ja yleisön edessä sitten pistetäänkin jalalla koreasti - hoitaja tosin tuntuu aina vain pyörittelevän silmiään. Hoidettaessa olen oikein nätisti, vaikka suorastaan tutisen malttamattomana odotuksesta - milloin oikein pääsen kentälle? Milloin? Näyttelyt ovat lempipuuhaani, sillä niissä saan esiintyä ja hurmata tuomarit upealla olemuksellani. Mutta kyllä kentälläkin usein sujuu hyvin, jos vain maltan keskittyä kunnolla. Kouluradalla saatan joskus innostua liikaakin ja sortua laukalle, mitä en yleensä kärryjen edessä teekään.

Eläinlääkäri saa varautua siihen ettei Monsteriin mitään piikkejä pistellä. Harmi vain, että taitaa moisessa otuksessa olla samaa verta kuin näissä kieroutuneissa hoitajissakin - vaikka tälläinen jässikkä laittaa kovasti vastaan, niin aina lääkäri työnsä loppuun asti saa tehtyä. Kieroista kieroimpaan keinoon kuuluu sellaisen piikin pistäminen, mikä saa olon tuntumaan suorastaan vetelän uneliaalta. Kaviotakaan ei jaksa potkaisemista varten ilmaan kohottaa. Kengittäjän kanssa sujuu paremmin, vaikka sitäkin on kiva yrittää pelotella takajalan katapultilla. Mutta, tälläisestä urhoollisesta, jalosta, ylvään shetlanninponisukulinjan edustajasta voisi vielä kertoa vaikka mitä, mutta jätetäänpäs osa salaisuudeksi ettei tästä tule ihan romaania (lähellä on) - tutustumalla selviää lisää tästä sankarista.



JÄLKELÄISET

31.08.09 t. JL Memorable (e. Ys's Disco la Carte)
03.10.09 t. Caramellin Little Ballerina (e. Deadline Ballerina)
24.12.09 t. Gangster Cong (e. Rönnbackas Candy)
18.06.10 o. A.D. Magnificient Seven (e. A.D. Cerana)
16.07.11 o. Wayfaring's Baby Monster (e. Amaryllis)
10.08.11 t. A.D. August Rose (e. Belladonna)



SUKUTAULU JA -SELVITYS

Little Prince Little Blackie Little Hope
Little Twister
Queen's Look Queen's Loose
Queen Exclusive
Bonnie It's Brutus! Florida Pro
Promissory
Minnie Demon's Kim
Florestan

Isä Little Prince on hopeanmusta, 105cm:ä korkea shetlanninponiori. Tuttavallisemmin Prince'ksi kutsuttu ponipallero on luonteeltaan mitä herrasmiesmäisin ja viihdyttävin, ori viihtyy huomion keskipisteenä ja näin ollen myös tekee kaikkensa pitääkseen sen huomion myös itsessään. Prince onkin kuin luotu näyttelykentille, jotka komea ori hurmaa lähes poikkeuksetta - yleisöä viihdytetään istumalla maahan taikka kohoamalla takajaloilleen esittäjän pyynnöstä ja tuomarit puolestaan hurmataan hienoilla liikkeillä. Prince on ehdoton showponi, joka rakastaa huomiota enemmän kuin mitään muuta (tosin herkut ovat aika paha haastaja).

Emä Bonnie on suhteellisen rauhallinen ja hyvätapainen (ainakin hoidettaessa), vain 101cm:ä korkea shetlanninponitamma. Kimo tamma on hyvä kisaponi, jolle kuitenkin saattaa iskeä joskus känkkäränkkä kesken suorituksen. Pukituskohtaukset ja itsepäiset-minähän-en-liiku-mihinkään-jumitukset ovat varsin yleisiä Bonnien kohdalla. Mutta kun Bonnien saa keskittymään niin ei olisi ensimmäinen kerta, kun kimo nappaa voiton kotiin.



KISATULOKSET

NJ näyttelyt
Ei serttejä.

VPA laatis
Ei esitetty laatikseen.

Shetlanninponilaatis
30.06.11 / 20(18-22)-16-10-15,5-2-1 = 64,5p, SHLA-III

VPA CUP
Ei cup tuloksia.

Villit sijoitukset 49kpl
28.08.09 - näyttelyt - 1/15 - Chess
18.11.10 - näyttelyt - 5/18 - Bohelia
25.03.11 - näyttelyt - 1/30 - Ponipallero

23.11.09 - helppo B - 1/25 - Mystification
01.07.10 - helppo B - 2/28 - Kirmaus
10.07.10 - helppo B - 1/4 - Windy
16.07.10 - helppo B - 3/38 - Ketola
09.08.10 - helppo A - 1/8 - Frosbitten's
31.08.10 - helppo A - 3/37 - SV
13.09.10 - helppo A - 2/12 - Lagoon
02.11.10 - helppo A - 1/29 - Diarat
12.12.10 - helppo A - 11/155 - Bailador
31.03.11 - helppo B - 8/115 - Cadbowy
03.04.11 - helppo A - 1/31 - Inverness
09.04.11 - helppo B - 3/11 - Symphony
17.04.11 - helppo B - 4/66 - Inverness
18.04.11 - helppo A - 3/63 - Inverness
28.04.11 - helppo B - 1/30 - Maple's
29.04.11 - helppo A - 2/11 - Salvation Stallions
11.05.11 - helppo B - 4/19 - Nesma
27.06.11 - helppo A - 4/34 - Breawa

19.09.09 - 60cm - 3/9 - Tuiske
25.10.09 - 50cm - 2/10 - Koivikko
12.06.10 - 60cm - 1/28 - Maple's
16.06.10 - 60cm - 4/22 - Crimson
23.06.10 - 60cm - 6/50 - Lebenyard
31.07.10 - 60cm - 5/67 - Ponipihatto
08.08.10 - 60cm - 5/28 - Suomenhevonen
09.08.10 - 50cm - 1/3 - Frosbitten's
14.08.10 - 60cm - 2/11 - Mucaca
15.08.10 - 60cm - 3/35 - Rowend
26.08.10 - 60cm - 1/1 - Dimma
02.09.10 - 60cm - 1/16 - DiaRat
19.09.10 - 60cm - 1/9 - Ecuriés
09.10.10 - 60cm - 4/43 - Tähtimyrsky
30.10.10 - 70cm - 3/29 - Zarot
03.11.10 - 50cm - 1/3 - Forever Stable
09.11.10 - 70cm - 2/56 - Kultahuisku
14.11.10 - 70cm - 3/26 - Jimmy's
22.11.10 - 70cm - 2/9 - Hiprakka
24.11.10 - 70cm - 1/31 - Jimmy's
28.11.10 - 70cm - 3/12 - Highlight
03.12.10 - 70cm - 2/11 - Hoshikuzu
17.12.10 - 70cm - 4/16 - Groveyard
19.12.10 - 70cm - 3/16 - Groveyard
27.12.10 - 70cm - 3/12 - Hiprakka
30.04.11 - 40cm - 3/15 - Shettiscup 3. osak.

11.08.10 - maastoeste 50cm - 1/21 - Ahneet
29.04.11 - maastoeste 50cm - 2/6 - Salvation Stallions

18.04.11 - kenttä - 1/11 - Inverness
19.06.11 - kenttä - 2/11 - Kukkakeppi

11.08.10 - poniravit - 2/15 - Ahneet



Valmennukset

03.10.10 estevalmennus (60cm) valm. Metku
Alussa verkkasimme poneja ensin sileällä. Pääpaino oli eteenratsastuksessa, mikä Monsterilta luonnistui kyllä erittäin hyvin. Vaikeutena oli saada se oikeasti työntämään takaa ja kunnolla töihin. Laukka ja ravi alkoivat kuitenkin näyttää ihan hyvältä. Jatkoimme puomi-kavaletti-innarilla, jossa oli tarkoituksella vähän pidemmät välit jotta ponit joutuisivat töihin. Ensimmäisellä kerralla Monster oli vähän hukassa, mutta sitten se sai juonenpäästä kiinni ja pidensi askeltaan. Hienoa! Jatkoimme sitten kolmen pystyn kaarevalla linjalla, joka osottautui aika hankalaksi. Monster sai treenata oikein kunnolla vinohyppyjä, molemmista suunnista, ja hyvinhän se lopulta alkoi sujua. Sait pidettyä ponin ihan hyvässä kontrollissa, eivätkä kiellot saaneet tasapainoa herpaantumaan. Lopuksi vielä hyppäsimme vähän helpompaa okseri-okseri suhteutettua, jonka perään ratsastimme vielä yhden pystyn. Monsterilla riitti vauhtia, mutta täysin hallitsemattomalta meno ei kuitenkaan näyttänyt. Hyvä te!

13-19.07.10 valmennusleiri (he A, 60-70cm) valm. Elina
Ke 13.7.
Keskiviikko aamuna tallilla hääläilevä kokoonpano oli kokoontunut vastaanottamaan uusia leiriläisiä. Leiri ei alkanutkaan perinteisesti viikon alusta, vaan pikku lauantaina: keskiviikkona! Yhdeksän maissa kaikki olivat jo saapuneet paikalle ja ohjelmaan kuului kotiutumista ja paikkojen esittelyä sekä tietysti muihin ihmisiin tutustumista. Puolenpäivän aikaan pieni leiriporukkamme kokoontui syömään ensimmäistä yhteistä lounastaan, jonka jälkeen Mikun ja Esmukan oli suunnatava laittamaan hevosiaan valmiiksi ensimmäistä valmennustaan varten. Tänään valmennuksessa keskityttiin hevosen kokoamiseen ja taivuttamiseen. Ruokailu oli omatoiminen, sai mennä syömään kun ehti. Päivä meni valmennuksien parissa, iltapäivällä leiriläiset saivat viettää vapaa-aikaa ja siivoilla tallia. Kello 19.15 leiriavustajat olivat järjestäneet leiriläisille videoesityksen päivän valmennuksesta. Lisäksi leikittiin hieman tutustumisleikkejä. Kahdeksalta olleen iltapalan jälkeen jokainen sai mennä saunomaan, uimaan ja peseytymiseen. Hiljaisuuskin saapui vasta 01.00, mutta suurin osa olikin siinä vaiheessa jo unessa... Vai oliko?

To 14.7.
Aamu valkeni aikaisin, mutta leiriläiset herätettiin virallisesti vasta yhdeksän maissa. Leiriavustajat aloittivat aamun reippaalla laulullaan ja kaikki olivat pian ylhäällä. Aamiaisen jälkeen ei ollutkaan hevosten laittamista, vaan teoriaa (hevosen esittämisestä). Koko päivän aikana leiriläisillä olisi mahdollisuus halutessaan liikuttaa hevosiaan itsenäisesti. Lounaan jälkeen hevosia alettiin kiillottamaan ja puunaamaan match showta varten. Puoli kahdelta match show alkoi, emme sijoittuneet Monsterin kanssa. Tiukan match shown jälkeen koko leiri söi päivällistä. Seuraavana oli vuorossa vapaa-aikaa ja sitä vapaata ratsastelua. Myös tallia oli siivottava. Iltapalan jälkeen mentiin jälleen saunomaan, uimaan ja peseytymään. Tällä kertaa mös hevosen sai ottaa mukaan. Kun itse oltiin saunomassa, saivat hevoset syödä vieressä olevissa pienemmissä laitumen tapaisissa tarhoissa. Hiljaisuus oli jälleen vasta puolen yön jälkeen.

Pe 15.7.
Aamulla herätys oli perinteisesti yhdelsältä ja porukka oli reippaana hereillä pillinvihellyksestä (ihanaiset leiriavustajamme olivat jälleen keksineet ilkeän tavan herättää koko leiri, mukaanlukien valvojat :D). Aamiaisenkin jälkeen kaikki saivat ottaa melko rennosti, vain tallia oli hiukan siivottava. Puoli yhdeltätoista koko konkkaronkka kerääntyi television ääreen seuraamaan valmennuksia videolta. Kaikki saivat nähdä itsensä jättivalkokankaalta, jota normaalisti käytettiin vain kilpailujen aikaan. Lounaan jälkeen oli aika erittäin tasaväkisten kouluratsastuskilpailujen. Päivällisen sai syödä kun ehti.

Tasan kello kuusi koko porukka käskettiin koulukisojen tulosten julkistamiseen pihalle. Juuri kun tilaisuus oli loppunut, paikalle saapui kaksi hevosta ja kärryä. Ensimmäisessä kärryssä istui hieno mies (joka oli toddelisuudessa yksi leiriavustajista), joka pysäytti pihalle ja keskeytti tulostilaisuuden lopettelun. Hän kertoi tarvitsevansa uuteen Selviytyjät ohjelmaansa uusia kilpailijoita ja sanoi valinneensa koko porukan siihen hommaan. Palkinnot olisivat hurjan hienot, joten mielipidettä osallistumiseen ei edes kannattanut kysyä. Sitten mies käski palvelijoitaan (muut leiriavustajat) auttamaan leiriläiset kyytiin. Heidän silmänsä olisi kuitenkin ensin sidottava, jotta he eivät näkisi tätä salaista paikkaa, jossa kilpailu pidettäisiin. Ja sitäpaitsi, pitäähän kisassa olla hieman haastetta! Koko porukka lastattiin kärryille (videokuvaaja sai juosta perässä) ja lähdettiin kohti kisapaikkaa. Kun saavuttiin perille "hienoksi pukeutunut mies" alkoi kertoa kisan sääntöjä sokeille leiriläisille: "Noniin, tähän kilpailuun kuuluu kolme osaa. Yksi niistä on temppurata, toinen taitorata ja kolmas tietokisa. Saatte suorittaa rastit yksitellen, palvelijani johdattavat teidät nyt ensimmäiselle rastille. Paras voittakoon!" Tämän jälkeen ryhmä jakautui. Ensimmäisellä rastilla oli temppurata (tietysti silmät suljettuina). Ensin poli mentävä labyrintin läpi ohjeistuksen mukaan ("labyrintti" oli rakennettu puomeista, todellisuudessa se ei kummoinen ollutkaan, vaikka leiriavustajien ohjeista päätellen se oli kuin mikäkin sokkelo). Tämän jälkeen jokainen sai valita kahden reitin välillä. Toisessa oli ensin pari estettä (yli ja ali ja yli), sitten piti ryömiä tunnelin läpi (tunneli oli pressu ja kaksi estettä sekä vesieste alla). Toisella reitillä oli sama juttu, mutta tunnelin vesiesteessä oli mutaa. Seuraavaksi reitit yhtyivät ja suunnattiin kohti lantalaa. Lantalassa oli jos jonkin moista estettä. Piti ryömiä, kontata ja jopa kieriä (myös pahat kohdat, jos niihin sattui joutumaan))! Sen jälkeen rata oli ohi. Koko radan ajan otettiin aikaa, joka liitettäisiin lopulliseen tulokseen. Rasti kakkosella täytyi olla taitava. Hevoselle oli laitettava häntä (kuin aasinhäntä-leikki), oli lödettävä kaikista mönjistä oikeat tavarat ja kaataa vesilasista toiseen vettä tietyn määrän verran (kaikki tietysti silmät suljettuina). Jälleen otettiin aikaa. Viimeisellä rastilla silmälaput sai ottaa pois. Siellä oli vasttava kysymyksiin, joita hänelle paperilla annettiin. Kysymykset liittyivät leiriin, leiriläisiin, hevosiin, leiriavustajiin ja Kilpailutalli Stemmaan. Väärästä vastauksesta sai sakkoa aikaansa. Kun koko konkkaronkka oli mennyt jokaisen rastin, heidät vietiin kärryillä pienelle ajelulle (silmät suljettuina). Sen aikaa leiriavustajat laskivat ajat yhteen ja se jolla oli pienin aika, oli "voittaja". Heti kun kilpailijat palasivat, leiriavustajat olivat valmiina kertomaan tulokset ja.....kastelemaan heidät! Rankan leirikasteen jälkeen kaikki saivat vaihtaa vaatteita ja mennä saunomaan, peseytymään ja uimaan (poikkeuksellisesti, ohjelmasta poiketen). Myöhemmin illalla oli herkullinen iltapala, johon kuului mm. muurinpohjalettuja, jäätelöä, makkaraa, sipsejä, karkkeja, leivoksia ja muuta ihanaa. Lisäksi leirikasteen voittaja sai tavarapalkinnoksi ratsastushanskat ja lahjakortin leirikioskiin. Hiljaisuus tuli ja kaikki kävivät väsyneinä, mutta leirikasteesta, illasta ja koko päivästä keskustellen nukkumaan.

La 16.7.
Lauantaina kaikkien oli vaikea nousta yös, myös leiriavustajien, sillä Elinan oli tultava herättämään koko porukka. Lempeämmän herätyksen jälkeeen kaikki suuntasivat aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen ekalla ryhmällä oli ratsastustunti. He saivat kokeilla Stemman mahtavaa maastoesterataa Suorannasta vierailulle tulleilla hevosilla. Ykkösryhmän tunnin jälkeen syötiin yhdessä lounasta. Päivällisen jälkeen viimeinen ryhmä, oli vuorossa. Koska ryhmiä oli vain kolme, kaikki saivat mennä, toisen tunnin omilla hevosillaan! Vaihtoehtoisesti sai valita ihan perus maastoilun. Illan ohjelmassa katsottiin leirkastevideoita ja hieman maastoestekuvia ja -videoita. Loppuilta sujuikin sitten ihan rutiinien mukaisesti iltapaloineen ja saunomisineen.

Su 17.7.
Jälleen uusi leiriaamu valkeni ja aamiaisen jälkeen ykkösryhmä valmistautui Elinan valmennusta varten, joka oli ohjelmasta poiketen ESTEvalmennus. Valmennusten ja omatoimisten ruokailujen jälkeen kaikki valmistautuivat uittoretkeen. Mukaan oli pakattu makkaraa ja muurinpohjalettutaikinaa sekä eväsleipiä, salaattia ja jäätelöä. Suoraan uimasta, kaikki hevoset laitettiin saunan läheisiin tarhoihin ruokailemaan kun leiriporukka lähti saunomaan ja peseutymään. Illan tullen kaikki menivät nukkumaan seuraavan päivää odottaen.

Ma 18.7.
Maanantaiaamuna leiriläiset saivat nukkua pidempään, joka varmasti ilahdutti edes vähän kaikkia maanantaivihaajia. Aamiaisen jälkeen kaikki kokoontuivat rakentamaan seuraavan päivän esterataa. Esteiden järjestystä ei kuitenkaan vielä julkistettu. Herkullisen lounaan jälkeen oli suursiivouksen aika sillä sunnuntaina kellään ei ollut ollut juuri aikaa siivoiluun. Puoli kahdelta kaikki kerääntyivät seuraamaan edellisen päivän valmennusta. Päivällisen jälkeen oli liikunnan vuoro. Koska tämä päivä oli suunniteltu leirihevosten vapaaksi, vuorossa ei ollutkaan ratsastustuntia, vaan vikellystä Suorannan hevosilla! Käytössä olivat Matilda, Petteri, Tytti, Candy ja Bryffi. Kaikki saivat kokeilla kaikkia oman vikellystuntinsa hevosia. Loppuillasta oli vuorosa perinteiden mukaan iltapala, sauna&uinti ja lopulta hiljaisuus, joka saapui huomisen estekisaa jännittäen ja miettien.

Ti 19.7.
Viimeinen leiriaamu valkeni varhain ja kaikkia jännitti hieman. Aamiaisen jälkeen kaikilla oli kiire estekisoihin valmistautumaan. Kilpailut alkoivat puoliyhdeltätoista. Kaikissa tasoissa oli 10 estettä. Kisojen jälkeen katsottiin kisojen videot, pakkailtiin ja siivottiin. Lopuksi oli haikeiden hyvästien aika, kaikki lähtivät vähitellen kotiin. Ehkä ensi vuonna uudelleen?



Ikääntyminen
1-vuotias | 06.04.2008
2-vuotias | 06.06.2008
3-vuotias | 06.08.2008
4-vuotias | 06.10.2008
5-vuotias | 06.12.2008
6-vuotias | 06.02.2009
7-vuotias | 06.04.2009
8-vuotias | 06.06.2009
9-vuotias | 06.08.2009
10-vuotias | 06.10.2009
11-vuotias | 06.12.2009
12-vuotias | 06.02.2010
13-vuotias | 06.04.2010
14-vuotias | 06.06.2010
15-vuotias | 06.08.2010
16-vuotias | 06.10.2010
17-vuotias | 06.12.2010
18-vuotias | 06.02.2011
19-vuotias | 06.04.2011
20-vuotias | 06.06.2011
21-vuotias | 06.08.2011

Virtuaalihevonen