A.D. Jepan Nalle Puh VH11-017-0389

SHLA-III

Shetland ori, mrn 102cm, kasv & om. Jannica, 18.06.2010 - 27.12.2014 (27v.)
ko heB, re 80cm, enn. 3.49,1, st 1: 0-0-0, vs. 1100v€
Puhi on aina ollut kiltti ja helppo oripoika. Se on miellyttämishaluinen ratsu ja vaikka vauhti ei aina päätä huimaakaan on ponin meno sopivan reipasta myös kentällä. Puhi nauttii työskentelystä ja on tyytyväinen, kun saa harjoitella uusia juttuja. Puhista on kasvanut rohkea ihmistä kunnioittava poniori, jonka kanssa hyvä työ näkyy. Puhikaan ei kuitenkaan ole täydellinen, vaan senkin arkeen mahtuu huonoja päiviä, jolloin kaikki ei ihan suju.. Silloin ori on parasta jättää omiin oloihinsa ja antaa sekä ponille että itselle mielenrauha, kuin että tappelisi ponin kentälle ja suu mutrulla tekisi väkisin päivän harjoitukset. Seuraavana päivänä Puhi on varmasti taas oma reipas itsensä, kun on saanut ensin levätä.

Puhi on hellyydenkipeä ja tykkää tietenkin olla huomion keskipisteenä. Se on kaikissa hoitotoimenpiteissä helppo ja nauttii pitkistä harjaustuokioista ja hieronnasta. Ori luottaa ihmiseen täysin, joten sen kanssa on kiva puuhailla pidempiäkin aikoja. Veden lämpötilasta ori on melkoisen tarkka, joten kannattaa kokeilla ettei vesi ole sen herkälle hipiälle liian viileää, kun alkaa pestä.. Muutoin pesuissa ori seisoo kiltisti paikallaan ja sen ympärillä saa rauhassa hääriä letkujen ja sienten kanssa. Myös jouhet poni antaa selvittää, vaikka siihen menisi aikaa enemmänkin. Suitsiessa Puhi on helppo, laskee päänkin itse alas. Satulavyötä kiristäessä ori saattaa hieman kohottaa takajalkaa protestiksi, mutta ei kyllä potki ihmistä.

Ratsuna Puhi on yritteliäs ja sen kanssa on aloittelijankin helppo löytää yhteinen sävel. Puhi on herkkä avuille ja soveltuu erinomaisesti tämän vuoksi koulukentille. Orissa syttyy kuitenkin aivan erityinen pilke silmäkulmassa esteradalla päästessä. Esteilläkin ori näyttää parhaat puolensa ja yltää hyviin suorituksiin kerta toisensa jälkeen. Alkutunnista ori on aina hieman tohkeissaan, joten voit käyttää pitkänkin aikaa pidättäviin harjoituksiin saadaksesi ponin tuntumalle. Ensimmäisten laukkaharjoitusten jälkeen ori kuitenkin yleensä rentoutuu ja sen liikkeetkin pitenevät ja selässä on kivempi istua. Verkkojen alussa kannattaa siis harjoitella etenkin temponlisäyksiä, taivutuksia ja ennen esteitä paljon puomeja hallinnan löytämiseksi.

Orilla on luonnostaan hienot liikkeet, jotka tuovat lisäpisteitä kouluradoilla ja poni nauttii yleisön kohahduksista, kun se viilettää menemään lisättyä ravia halkaisijalla. Laukka on myös energinen ja pyörivä, joten orin kanssa on ilo työskennellä sekä koulu- että esteradalla. Esteillä tosin laukkaa täytyy hieman muistaa lyhentää, jotta ori mahtuu poniväleihin sarjaesteillä. Varsinkin in-an-out esteitä hypätessä orilla on hieman ongelmia saada sovitettua reipasta askeltaan esteiden väliseen hyppyyn. Puhi omaa notkeat ja ilmavat hypyt hyvällä tekniikalla varustettuna ja isommilla esteillä orin hypyt ovat voimakkaita. Erikoisesteillä ja maastossa hypätessä ori on rohkea, mutta kuuntelee kuitenkin ratsastajan tuntemuksia melko paljon, joten aloittelijan laittaminen selkään uusille maastoesteille ei välttämättä ole hyvä valinta, koska ori vaistoaa epävarmuuden. Ori on lyhyesti sanottuna sataprosenttisesti työhönsä keskittyvä, luotettava esteponi, joka on myös maastossa oiva valinta nuoremmille ratsastajille.


A.D. Thorbjörn
prt 102cm
YLA3, KRJ-IV, SHLA-III
Asterix of the White Prince
rnkm 107cm
YLA3
Oxford of the White Prince
prt 102cm
Al Capone
km 93cm
A.D. Pirate Queen
trn 97cm
Flip's Little Pirate
trt 99cm
A.D. Fiona May
rnvkk 94cm
A.D. Jeparda
rn 103cm
Phataruka
rtkm 107cm
KTK I, Vir MVA Ch, YLA3, VPA-2
Buvetier d'Aunou
rtkm 101cm
Nesmile
prt 103cm
Jeppu
rnkrj 99cm
Tarzan
rnkrj 98cm
Rosetta
mkm 92cm


Isä A.D. Thorbjörn on hellyydenkipeä upealiikkeinen poniori. Se on oma kasvattimme eikä sitä ole vielä käytetty aiemmin siitokseen kuin muutaman kerran. Nallella on paljon sijoituksia ja se on palkittu niiden perusteella YLA3-palkinnolla sekä SHLA-III palkinnolla.

Emä A.D. Jeparda on Adinan kasvattiponi, jolta ei ole Puhin lisäksi jäänyt muita varsoja. Ruunikko tamma oli luonteeltaan täysi kympin poni, mukava hoitaa ja kiltti ratsastaa. Esteet olivat tamman laji, vaikka kyllä pienellä ponilla kisattiin kouluakin ihan kivalla menestyksellä helppo B-tasolle saakka. Jepardalta jäi esteiltä kymmenkunta sijoitusta ja helpoista esteluokista muutamia (50cm).

Shetlanninponilaatis
25.10.13 - SHLA-III - 17,5-20-30-2-0-1 = 70.5p

Villit sijoitukset 6kpl
18.07.12 - 70cm - 2/7 - Stemma
02.09.12 - 70cm - 4/26 - Peikonjoki
01.12.12 - 70cm - 3/23 - Tuulihaka
25.06.13 - 70cm - 2/8 - kutsu
04.04.14 - 70cm - 3/15 - kutsu

30.01.14 - ravit - 4/27 - kutsu

VRER ravit
28.08.12 - 7/11 - 3.49,1 - Starberry

20.10.13 kouluvalmennus helppo B | valm. Christian (oma tarina)
Ori liikkui hienosti jo heti valmennuksen alussa, vaikka katselikin maneesin nurkkia pitkän kesäkauden ratsastelun jälkeen hieman mietiskellen. Kulmissa asuvat möröt ja nurkassa istuva epäilyttävä valmentaja olivat selvästi syömässä orin heti ensi metreillä. Kuitenkin selvisimme lämmittelyn hengissä ja aloimme treenaamaan Christianin ohjeiden mukaisesti siirtymisiä. Alkuun otimme käynnistä raviin ja takaisin, mikä sujui tietysti vielä ihan hyvin, joskin vähän kankealta poni vaikutti. Kun valmistelin siirtymiset paremmin, alkoivat ne onnistumaan paremmin. Myöhemmin treenasimme vielä ravista laukkaan siirtymisiä sekä ravista pysähdykseen ja takaisin raville, jotka selvästi vaativat vielä hieman treenaamista kotikentällä.

12.06.14 tarinaluokka (kenttä he B / 80) | tuom. Huusari VRL-13122 & Bella VRL-13123
Maastoesteosuudella on menneet sekaisten eri luokkien tiet. Kenttämestari on ansaitulla tauollaan ja on sinun vuorosi mennä radalle. Miten selvität tilanteen? Ratsastatteko oikeaa vai väärää osuutta?
Saapuessani radalle huomaan siinä heti jotakin erittäin outoa, nimittäin osa esteistä on edellisen radan jäljiltä aivan väärässä paikassa. Tutkailen katseellani väkijoukkoa, josko näkisin ratahenkilökuntaa, mutta en näe ketään missään ja pian on aika mennä laittamaan Puhi kuntoon, en ehdi katsoa koko rataa loppuun, vaan oletan sen olevan samanlainen kuin aiemmassa 80cm luokassa maastoesteillä. Koko päivän seurannut epäonni näköjään vain jatkuu viimeisessäkin luokassa, olemme luokan ensimmäinen lähtijä, eivätkä muut ole nähtävästi huomanneet, että radassa olisi mitään outoa.

Noustuani selkään aivoni raksuttivat jatkuvalla syötöllä miten radalla etenisimme. Periaatteessa sen alkuosa oli oikein, joten olisi vielä hetki aikaa miettiä ratkaisua. Kaarsin ensimmäiselle esteelle väärältä radalta, joka oli koivunoksista tehty jättiläismäinen pystyeste. Jopa hyppyvarmuudestaan tunnettu Puh mittaili estettä epävarmasti, "olikohan tuo nyt varmasti 80-senttinen?". En rohjennut paljastaa ponille, että este oli todennäköisesti jäänyt edellisen kenttäosuuden 100cm:n luokasta, koska olin varma ettei ori kuuna päivänä sitä ylittäisi muuten. Miten väärässä olinkaan taas, poni otti muutaman epävarman askeleen ja ponkaisi sitten koko voimallaan oman kokoisensa esteen yli tehden täydellisen alastulon veteen. Taputin ponin kaulaa ja henkäisin helpottuneena, enää seitsemän vierasta estettä jäljellä. Seuraavaksi matka jatkui sarjalle, joka oli onneksemme jäänyt nostamatta ilmeisesti jo edelliseen luokkaan ja ylitimme sarjan helposti. Kolmantena oli jopa minun silmääni oudon näköinen sininen mökki. Puhi ei kuitenkaan välittänyt esteen hassusta olomuodosta vaan ylitti sen varmasti, pelastaen minut jälleen kerran.

Neljäs este oli tynnyreistä tehty pysty, jotka oli maalattu vauhtiraidoin. Puhin korvat nousivat pystyyn ja ori puhisi esteelle kummastuneena, sain kuitenkin vauhditettua sitä raipalla sen verran, että yllättynyt ori hyppäsi esteen lähes paikoiltaan. Viidentenä esteenä oli jälleen onneksemme pystyeste, jossa roikkui renkaita, matala sellainen. Toiseksi viimeisenä tuli jättimäinen risuaita, jonka Puh hyppäsi rauhallisesti, mutta varmuuden vuoksi lähti hyppyyn hieman kaukaa. Osasin onneksi ennakoida ja saimme hyvän tien viimeisellekin esteelle, joka oli onneksi matala, mutta esteen ulkomuoto jännitti itseäni. Puskan takaa esiin hyppäsi vielä kaiken lisäksi jänis, jota ehdimme juuri ja juuri väistää ennen dominoiksi maalattuja renkaita, jotka kohosivat eteemme kauhistuttavan jälkiruokasekamelskan tavoin. Tunsin kuinka poni jännitti jokaisen lihaksensa ja jäi jähmettyneenä tuijottamaan 120-senttistä luomusta. Taputin ponia ja kiersimme esteen kohteliaasti, tästä toimitsijat tulisivat vielä kuulemaan. Laittaa nyt metrinen poni hyppäämään 120-senttisiä esteitä, ja vieläpä 80cm:n luokassa..


kuva © Suomen Hippos / Laura Taimioja